Ennustajaukot häpeään

Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden, tiesi takavuosien pääministeri ja ulkoministeri Ahti Karjalainen. Joskus 1970-luvun puolella laadin opaskirjasen ennustemenetelmistä ja silloin seurasin myös Sitran valitsemien tuon ajan kansallisten gurujemme ennustetta tämän vuosituhannen alkuun. Helsingin Sanomat on sillä ilakoinut sivuillaan (HS 3.11).

En käy kertomaan erilaisten ennustusmenetelmien tekotapaa mutta tässä Sitran tapauksessa kyse on ollut lähinnä valistuneista poliittisista arvauksista, ei oikein sellaisesta ennustamisesta, jossa mukana olisi ollut tuon ajan matemaattista mallintamista, joka oli ja on edelleen tyypillistä vaikkapa tutuille talous- ja väestörakenne-ennusteillemme, suhdanteitten pohdinnoillemme.

Oikeita vastauksia vääriin kysymyksiin

Kun ennustaminen tehdään vuosikymmeniksi eteenpäin syntyy virheitä, jotka ovat usein lähtöarvoissa, ja kun yksi panoskerroin on kovin virheellinen koko systeemi alkaa mennä mallina vinoon. Harvemmin koko malli ja sen teoreettinen rakenne on ollut jo alun perin väärä ja ikään kuin toteuttaen väärää paradigmaakin. Kun näin on delfianalytiikaan käytetyt oraakkelit ja asiantuntijat eivät voi saa edes oikeita kysymyksiä joihin tulisi vastata. Väärään kysymykseen oikea vastaus on turha.

Asiantuntijat eivät voineet ennustaa globaalin maailman muutosta ja Kiinan nousua yhdessä monen muun kehitysmaan tavoin maailman johtavien talouksien joukkoon. Tämä on omituista alkaen väestöennusteista, joiden olisi tullut ennakoida toki myös taloudellista muutosta ja kasvua Aasiassa. Näin kun lähtöarvot olivat virheellisiä, ei pohdittu miten käy väetön ja luonnonvarojen, syntyy heti väärä lähtöasetelma.

Neuvostoliiton tuntijat

Asiantuntijat eivät osanneet ennusta Neuvostoliiton ja kommunismin romahdusta. Se on ymmärrettävää kun mukana oli Neuvostoliiton tuntijoita, joille oma tutkimusalue oli rakas. Ajatus että oma rakas tutkimuskohde katoaisi kokonaan maailman kartalta olisi ollut järkyttävää. Kun kysymyksiä laaditaan pitkälle aikavälille on valittava myös sellaisia asiantuntijoita, joilla ei ole kohteeseen kohtuutonta emotionaalista valmista paradigmaista arvorakennetta.

Tämä oli toinen virhe ennustetta tehtäessä ja sellainen megatrendi, joka vei sitten koko mallin muut osat turhiksi myös Suomen tulevaisuuden pohdinnoissa. Olimme tuolloin taloutemme ja politiikkamme osalta niin tiukasti kytköksissä Neuvostoliittoon ja sen bilateraaliseen kauppaan. Siinä innovaatiopolitiikka ei ollut päällimmäinen toteutettava vaan yya -sopimus.

Biologit kaukana yhteiskuntapolitiikasta

Jostakin syytä malthusilaiset väestöopit eivät olleet saapuneet tajuntaan ja mahdotonta oli ennustaa myöskään globaaleja ympäristöuhkia ja ilmastomuutosta. Tämä on omituista kun aiheesta käytiin runsasta keskustelua toki niin biologien kuin luonnonvaroja tutkivien ja vakavasti otettavien tiedemiesten esittäminä fyysisinä ja vääjäämättöminä myös suomalaisten pragmaatikkojen argumentteina. Biologit eivät olleet mukana vielä 1970-luvulla laatimassa ennusteita ja Sitra oli siinä omituisen politisoitunut siinä missä koko suomalainen tiedemaailmamme. Verkostot, moni- ja poikkitieteinen osaaminen sekä klusterit eivät olleet tuon ajan käsitteistöä.

Reaalipolitiikan rasitteet

Euroopan integraatio ja uusi valuuttamme olivat ehkä liian suuria muutoksia ennustettaviksi ja niiden kytkemien Neuvostoliiton hajoamiseen olisi ollut poliittinen harha-askel ennustajilta. Näin mukana on enemmänkin tuon ajan politiikan jatkon pönkittämistä ja suomalaisten idän tuntemus Aasiassa oli 1970-luvulla vielä erittäin kehnoa. Kun poliitikot, tai tiedepoliitikot, tekevät ennusteita syntyy harhoja, jotka ovat omasta maailmankuvasta ja arvomaailmasta.

Tällaisissa ennusteissa malli ja teoria on vanha ja aikansa elänyt eikä uusi paradigma pääse lainkaan esille edes pitkän aikavälin pohdinnassa. Näin 1970-luvulla tehty ennuste oli suorastaan surkea tänään sitä silmäillen ja kertoo, miksi sen tekijät eivät tuottaneet myöhemminkään maahan nobelisteja. Olimme tuolloin hyvin suljettu yhteiskunta myös tiedeyhteisönä. Onneksi meillä on tänään Sofi Oksasen kaltaisia virolaisia, jotka ovat poikkiteloin vanhan paradigmaisen yhteiskuntamallimme kanssa.

Mutta missä on Nokia?

Tähän uuteen paradigmaan olisi kuulunut toki havaita väestön kasvun ja uusien talousmahtien synnyn ohella jo tuolloin tietotekniikan läpimurto ja internet sekä myöhemmässä vaiheessa sen kansalaismedioina ravisteleva seuraava vaihe. Erityisesti kun tuolloin kyse oli Sitrasta ennusteisiin olisi kuuluneet uudet innovaatiot ja niiden taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen läpimurto ja sen ymmärtäminen jo fysiikan lakien perustalta ajan ja paikan voittavana prosessina.

Oikeammin prosessin sijasta olisi kuulunut puhua tuolloin jo arvoista, jossa Eurooppa yhdentyy myös arvoperustalta ja globaali maailma osana muuttuvaa tietotekniikkaa. Oulussa, syrjäisessä pohjoisessa pikkukaupungissa, oli jo tiedepuisto ja teknologiakeskus yrittäjineen sekä Nokian ja VTT:n laboratoriot yliopistokampuksella tätä varten luotuina. Ennuste tehtiinkin Helsingissä ja Viikki sai oman keskuksensa Suomessa viimeisenä 1990-luvulla. Oulusta Helsinkiin tuli vain kylmiä tuulia. Hierarkinen innovaatio ja hallinnollinen diffuusio on pääkaupunkiseudun hallinnollinen tapaa hoitaa maata ja pitää se kurissa myös innovaatiopolitiikassa.

Innovaatiopolitiikka ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin joka miehen oppi, se oli Helsingissä tuiki vieras, ja niinpä jopa Nokia jäi ilmiönä ennustamatta siinä missä liki kaikki muukin sellaiset oman aikamme ilmiöt, joissa lamat toistuvat tietyin ajoin ja sodat ovat osa globaalia maailmaamme myös tulevaisuudessa. Kriiseistä ennusteessa ei mainita mitään, ei myöskään ilmastomuutoksesta kuin yhdessä lauseessa.


Terrori oli jo tuttua

Terrorismi oli jo tuolloin tuttua ja sen järjestäytyminen sekä globaalin maailman arvojen pirstaloituminen sekä näiden fragmenttien siirtyminen myös Suomeen olisi tullut voida ennustaa osana jo tuolloin vallinnutta yleistä globaalia trendiä ympäri sitä maailmaa, johon Suomenkin oli integroiduttava viimeistään 2000-luvun Euroopassa. Suomen ja Euroopan kokeminen erillisenä saarekkeena on ennusteen pahin virhe ja kertoo maantieteen ja geopolitiikan osaamisesta, sen puuttumisesta, ennustetta tehtäessä.

Erikoistuvaa kutomateollisuutta ja savupiippuja

Tuon noin 40 vuotta vanhan ennusteen mukaan Suomi olisi jatkanut uralla, jossa mukana olisi ollut järeämpää metsäteollisuutta ja sellunkeittäjiä, erikoistuvaa kutomateollisuutta sekä savupiippuja nykyistä tiuhemmassa. Luonnonvarojen jalostus ja maatalous olisivat vahvoja taloutemme tukipilareita ja seurailisimme tiiviisti Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmien toteuttamista, Suomen Pankin valuuttapolitiikka olisi vahvan markan politiikkaa välillä markka devalvoiden.

Se että ennustajat olisivat kertoneet kuinka meillä on 2010 naispääministeri, naispresidentti, naispappeja ja piispa, valuuttana euro ja että pohdimme armeijamme tarpeellisuutta, rakennamme uusia visioita osana sosiaalisia medioitamme ja netti on tärkein työvälineemme tietokoneineen, jotka kulkevat taskussamme ja ovat suomalaisten suunnittelemia ja myymiä, EU ohjaa lainsäädäntöämme, tummahipiäinen Obama on Yhdysvaltain presidenttinä ja Kiina liki tärkein yhteistyökumppanimme, Nokia maailman suurimpia tietotekniikan ja suomalaisen innovaatio-osaamisen lippulaiva, olisi saanut vuonna 1970 ennustajat luonnollisesti naurun alaisiksi. Puheet Neuvostoliiton kaatumisesta ja markan katoamisesta valuuttana olisivat nekin vieneet tuon ajan ennustajat pakkopaidan kautta pitkälle lomalle.

Social media paradigm

Tänään ennustaminen on vielä vaikeampaa ja paradigman muutokset oleellisesti helpompia kuin menneen 40 vuoden aikana. Kun käytän käsitettä “Social media paradigm” kerron samalla uusimman painoon tulevan kirjani nimen. Sen kertomat suuret linjat säilyvät varmasti lähivuodet, mutta seuraavan paradigman syntymää me emme toki voi ennustaa tai edes arvailla. Oletan sen kuitenkin liittyvän globaaliin talouteen ja sen järkkymiseen sekä ympäristömuutosten sellaisiin konkreettisiin kokemuksiin, joiden vaikutus ulottuu myös uuden sosiaalisen median sisälle ja muuttaa tätä kautta suhdettamme fyysiseen ympäristöömme. Tätä ennen kuitenkin koemme sosiaalisen median yhteiskunnallisen paradigman myös Suomessa.

Paradigma on arvojen ja koko maailmankuvamme muutos ja se koskettaa kokonaan eri tavalla kuin pienemmät teorioiden tai mallien muutokset, jolloin uudet välineet ja niiden käyttäjät, kansalaismedian yhteisölliset globaalit verkostot uusine symbolirakenteineen muuttavat sitä arvomaailmaa, joka aiemmin on ollut joko pragmaattisen Barack Obaman tapaan Yhdysvalloissa vallitseva arvorakenne tai kiinalaiseen tapaan nyt sinisilmäisen optimistinen talouden kasvun siirtymisestä myös sen väestöltään valtaisiin naapurimaihin Aasian ehtymättömiksi vaikuttavilla markkinoilla.

Pitkään jatkunutta liberaalia politiikkaa seuraa konservatiivisempi vaihe, jossa Yhdysvaltain antamat signaalit ovat siirtymässä myös Eurooppaan ja joudumme yhä selvemmin odottamaan Aasiasta tulevia signaaleja ja niiden merkitystä myös oman taloutemme ylläpitäjänä. Euroopan unionissa Suomi hyväksyy seuraavassa vaiheessa myös sen arvomaailman, jolloin emme puhu enää kielteisesti ja torjuen eurooppalaisuudesta ja sen byrokratiasta vaan olemme osa sen yhteistä arvopohjaa ja samalla vielä hyvin keskeinen vaikuttaja Skandinaviassa.

Päivän mietelauseet:

Jumala on taivaassa, ihminen maan päällä, siksi heidän on vaikea keskustella. Jumala on kaikkitietävä, ihmisen tieto on turhaa suunsoittoa ( Sören Kirkegaard )

Kristinusko ei ole tämän maailman valtakunta. Kuitenkin se tahtoo löytää paikan tästä maailmasta - juuri tämä johtaa paradoksiin ja yhteentörmäykseen. ( Sören Kirkegaard)

Usko totuuteen alkaa epäilyksellä kaikkia siihen saakka uskottuja totuuksia kohtaan ( Friedrich Nietzsche )

Tavallisin valhe on sellainen jolla ihminen pettää itseään; toisten pettäminen on suhteellisen harvinainen rikkomus ( Friedrich Nietzsche )

Koko tähänastinen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa ( Karl Marx )

Jokaiselle kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan ( Karl Marx )

Utilitarsimi vaatii, että ihmisen on oltava oman ja muiden onnellisuuden välillä yhtä puolueeton kuin hyväntahtoinen ulkopuolinen tarkkailija ( John Stuart Mill )

On parempi olla tyytymätön ihminen kuin tyytymätön sika, ja on parempi olla tyytymätön Sokrates kuin tyytyväinen typerys ( John Stuart Mill )

Menettele niin, että voit toivoa noudattamasi periaatteen tulevan kaikkia ihmisiä koskevaksi laiksi ( Immanuel Kant )

Kaikkein naurettavinta on teeskennellä muiden edessä niin pitkään, että alkaa itsekin pitää sitä totena ( Immanuel Kant )