Leimakirveet piiloon

Pakolaisten mummoilla ei ole asiaa Suomeen, äänesti messuyleisö ja edusti suomalaista eliittiä kirjamessuilla. Luterilainen pappi saa vihkiä buddhalaisia ja omakotitaloja, mutta ei enää kristittyjä. Leimaaminen, karkeus ja silmien sulkeminen on oman aikamme mäntin ja tosi mäntin keskustelua, taivaisiin kohoavaa hoilotusta kahden yhteiskunnallisen ääripään elämänä. Nuttu nurinpäin käännettynä, virkkaisi Veikko Vennamo kapitalistin ja sosialistin riidoista.

Vapaus veljeys ja tasa-arvo

Kun valistusaika ja sitä edeltänyt tieteen ja varallisuuden kasvu teki sääty-yhteiskunnan mahdottomaksi, imperialismilla hankituin varoin, sitä seurasi paradigmainen murros ja samalla mäntti ja tosi mäntti saivat aikaan sotien sekä väkivallan vuodet. Ranskan vallankumous levisi vapauden, veljeyden ja tasa-arvon nimissä. Syntyi uusi maailmankuva ja sen edustajat globaalina mutta eurooppalaisena ilmiönä.

Kun industrialismi ja sitä edeltänyt pitkä vauraus levisivät maailmalla sitä seurasi työväenliike ja yleinen äänioikeus. Tällöinkin paradigman taustalla maailmankuvaa muutti raha ja vaurastuminen rinnan tieteen ja sen edistyksen leviämisen aaltona, innovaatio diffuusiona sen sosiaalisena ja kulttuurisena muotona. Kaikki ei tapahtunut kerralla, mutta kasautui lopulta samaan ajankohtaan ja käynnisti 1900-luvun alun pitkien sotien vuodet. Mäntti ja tosi mäntti kohtasivat siinä toisensa ja ikääntyneet kansakunnat marssittivat jälleen kerran nuoret pojat rintamalle.

Evolutionaarinen paradigman muutos

1700-luvun lopun ja 1900-luvun alun paradigmaiset vaiheet syntyivät hitaasti ja niitä seliteltiin myöhemmin huomaamatta lainkaan, kuinka taustalla oli evolutionaarinen kehitys ja sen kaksi ääripäätä, mäntit ja tosi mäntit; liberaaleina itseään pitävät edistysmieliset ja konservatiivit säilyttäjät, Jumalan valitsemat ihmiset, näiden egoistinen maailmankuva ja sen uhat ja pelot. Pelko oli vallankäyttäjän ase ja sitä käytettiin heti kun siihen tuli mahdollisuus.

Vanhaan paradigmaan, maailmankuvaan joka on muuttumassa, kuulu aina erilaisten etujen leikkausten pelot. Tällöin aiemman kasvun ja optimismin rinnalla alkaa vahvistua ihmisten katkeruus ja kyynisyys. Antti Blådiled (HS 30.10) on tässä analyysissään oikeassa lehtensä valistuneena toimittajana. Ainut mikä ei toimi on historian siirto sellaiseen maailmaan, jossa elää nyt yli tuhat kertaa enemmän ihmisiä kuin 1700-luvun menossa ja ero myös 1900-luvun alkuun on valtava. Historia opettaa meille sen ettei se opeta meille mitään.

Hengellisen vallankumouksen paikka

On varmaan totta, että meillä kaivataan nyt kokonaan uutta hengellistä ja arvojen sekä aatteiden maailmaa koskettavaa vallankumousta. Tässä Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen on oikeilla jäljillä. Se missä hän harhailee on tuon vallankumouksen ajankohta. Se kun on jo alkanut ja on jo pitkällä. Tampereelle se saapui kovin myöhään ja printtimedia kertoo jo menneen talven lumista.

Maailma muuttui terrorin, sotatekniikan ja internetin myötä verkostojen ja klustereiden synnyn yhteydessä mutta niiden globaali läpimurto tapahtui vasta vallankumouksena sosiaalisten medioitten ja kansalaismedian, yhteisömedian, läpimurron vaiheessa. Ajatus, että jatkossa maailma muuttuisi pelkäksi mäntin ja tosi mäntin kyynisyyden ja katkeruuden valtakunnaksi, jossa valta syntyy pelon kautta, on toki mahdollinen Blåfieldin kuvaamana, mutta toki myös torjuttavissa.

Leimaaminen, karkeus ja silmien sulkeminen ei ole välttämättä kaikkien harrastus ja päätoimeksi muuttuva maailmankuva, globaalin paradigmaisen muutoksen ydin. Se mikä on ollut mahdollista 1700- ja 1900-luvun Euroopassa ei ole mahdollista 2000-luvun Aasiassa ja Latinalaisessa-Amerikassa tai Afrikassa. Kun pian kuudesta neljä suurinta maailman talousmahtia on Asiassa, Euroopan tuulet eivät siellä juurikaan tunnu.

En usko, että jäämme kiinni edes Euroopassa vain omaan egoistiseen ja narsistiseen minä -kuvaamme, omiin uhkakuviimme ja annamme aseet, takavuosien ja vuosisatojen vastaavan suuren paradigmaisen vaiheen kohdatessa, vain pelosta vallan kerääville voimille. Maallinen valta ei voi hoiperrella kirkon tapaan, joka ei kykene tai uskalla nostaa sanaa ja sanomaansa etusijalle peläten eurojensa perään. Ilmiö on kotikutoinen ja supisuomalainen. Kirkko ei ole ollut meilläkään vallankäyttäjä enää vuosikymmeniin eikä poliittinen valta ole sama kuin se taloudellinen valta, jossa Eurooppa menetti asemansa maailmanvaltana Aasialle ja Yhdysvalloille.

Kotikutoinen murros

Eurosentrisen maailman muutos ei enää kerro globaalin maailman muutoksesta, eikä suomalainen keskustelu homoista ja maahanmuuttaja mummoista kerro puolestaan muusta kuin omasta murroksestamme. Poliittisen vallan uskottavuuden mureneminen, turhautuminen ja pettyminen politiikkaan, puolueinstituutioiden suuret muutokset Suomessa, ovat odotettuja jo pitkän aikavälin mediayhteiskunnan tuomaa paradigmaista tulosta ja tuotetta nekin. Siinä perussuomalaiset näyttäisivät keräävän äänensä pääosin nukkuvilta ja kolmelta suurelta puolueelta, siis kaikilta mahdollisilta ilmansuunnilta, tutkimusten mukaan eniten juuri nyt kokoomukselta. Tällaisessa tapauksessa leimakirveen käyttö pahentaa vain omaa vuotoa ja puheet populismista vähenevät leimakirveenä nekin. Timo Soini kun voi olla myös oikeassa.

Blåfieldin ajatusmalli, jossa kaikki maailman konservatiivit liittyvät yhteen, on koominen. Sen sijaan raha ja henki seuraavat toisiaan aina, eikä siinä näkemyksessä ole mitään uutta ja vallankumouksellista, uuden paradigman malliksi ja maailmankuvaksi. Sen sijaan altruistisen internetin yleistyminen, tuhansien miljoonien ihmisten liittyminen tätä kautta yhteen, on kääntöpuoli ahneudelle ja muistuttaa altruismista internetin sosiaalisena voimana. Altrusitinen vallankumous netissä on uutta niin kirkolliselle kuin maalliselle vallankäyttäjälle sekä perinteiselle medialle. Sosiaalinen media on eri asia kuin epäsosiaalinen media.

Sosiaalisen median pardigma (Social media paradigm) on jo vuosikymmenen takaa käynnistynyt liike ja sen pysäyttäminen on mahdotonta Suomesta käsin. Se ravistelee luonnollisesti globaalina, ja miljardien ihmisten siihen osallistuessa, toisin kuin muutaman miljoonan ihmisen vallankumoukset 1700-luvulla tai sodat, joihin 1900-luvulla jouduimme. Blåfieldin tapa pelotella kansakuntaa muistuttaa jo 1970-luvun Suomea ja sen sosiaalista pääomaa, jossa silloin vennamolainen kansanliike keräsi voittonsa ja maalaisliittolainen media kärsi suurimmat tappionsa maakunnissamme kaikista uhkakuvista ja pelottelusta huolimatta.

Demokratian opiskelua Suomessa

Nyt median tappiot on jo kärsitty etukäteen, Alma media hoitaa Tampereen ja Lapin mediat, WSOY osoittaa Sofi Oksaselle ovea omassa tuskassaan. Siinä erossa voittivat kaikki, ja ne jotka hävisivät, saivat mielestään torjuntavoiton. EU:ssa taas pienet löysivät toisensa Ranskan ja Saksan pyrkiessä kävelemään niiden ylitse kriisinhallintaa ja talouskuria koskevissa muutosesityksissä. Pienten maiden edustajat saattoivat poistua huippukokouksesta ikään kuin voittajina eikä suurillakaan ole syytä huoleen. Herman Van Rompy hoitaa niiden asiat, tosin nyt mahdollisimman pienellä liikkumavaralla. Suuret voittivat vähemmän kuin odottivat ja pienet saivat torjuntavoiton nekin.

Kun samaan aikaan kirkkokansamme ojentaa kätensä vähemmistöille, lopputulos on kansallisten galluppien mukainen. Kirkkokansan ääripäät voittavat vähemmän kuin olettivat ja Raamattua on syytä lukea uuteen paradigmaan ja tulevaan peilaten, unohtaa sen historiallinen taakkaa, aivan kuten piispat varmasti tulevat tekemäänkin paradigmamaisen muutoksen oivaltaneina. Parisuhdetta voidaan hoitaa edelleen myös sellaisena yhteiselämän muotona, jota voidaan tukea kristillisestä perinteestä käsin hajottamatta kirkkoa sen laidoilta, mäntin ja tosi mäntin tavoin sekä näitä kuunnellen uuden maailmankuvan, paradigman, saapuessa myös kirkkokansan keskuuteen.

Päivän mietelauseet:

Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan se että se on ( Ludwig Wittgenstein )

Vakaumukset ovat suurempi vaara totuudelle kun valheet ( Friedrich Nietzsche )

Mua kapeat sielut kauhistuttaa, heiss’ ei hyvä ei paha sijaa saa ( Friedrich Nietzsche )

Älykkyys on kyky tuottaa luontoon kuulumatonta, erityisesti välineitä joilla tehdään välineitä ( Henri Bergson )

Tavat ovat yhteiskunnan mahtava vauhtipyörä, arvokkain ylläpitävä voima ( William James )

Usko kääntyy pääväylältä sivutielle ennen kuin järki aloittaa matkansa ( William James )

Jos olet epävarma teon hyvyydestä tai huonoudesta, jätä se tekemättä ( Friedrich Nietzsche)

Voittajat eivät usko sattumaan ( Friedrich Nietzsche )

Filosofia suhtautuu todellisuuteen kuten masturbaatio seksiin ( Karl Marx )

Ei kenenkään vapaus voi olla täydellistä, ellei vapaus koske kaikkia ( Herbert Spencer )