Tehokas suorittaja - kilpailuyhteiskunnan komeetta

Aurinkokunigas

Juhani Tamminen, aurinkokuningas Turusta, täyttää tänään 60 vuotta. Helsingin Sanomien laajassa henkilöhaastattelussa "ydinreaktori on joutunut keväthuoltoon". Lätkäkausi valmentajana jäi kesken, kun voimat loppuivat. Lehdessä Tamminen puhuu saavuttamistaan työelämän merkkipaaluista, voitoista pelaten TPS:n ja Hifk:n maalitykkinä, maajoukkueen kapteenina, tienraivaajana Pohjois-Amerikkaan jääkiekkoleijonana numero 79 ja tietenkin valmentajana ja johtajaoppaiden kirjoittajana, suomalaisena tehokkuusopin taitajana, konsultoivana alan puhujana. Hän kertoo kuinka “recordi” penkkipunnerruksessa on 135 ja viimeksi hän on itkenyt tyttären saatua Fulbright-stipendin. Kodissa palkintokaappi peittää yhden olohuoneen seinistä.

Kunnianhimoinen kansan hurmaaja

Mehut vei tyly, erittäin ikävä kokemus, toinen samanlainen tehokas suorittaja ja kiekkohurmoksen, kansanliikkeen puhaltaminen Vaasan seudulle. Hanki pelaajat, tee varainhankinnat, paini joka saatanan puolella ja innosta samalla omat pelaajat, kierrä Lapualla, Närpiössä ja Pietarsaaressa, sadattelee päivän sankari, tehokas suorittaja vailla vertaa lehden haastattelua tulkiten ja häntä seuraten vuosikymmenten ajan. Edes Juhani Peltosen romaanin kaikki voittava Elmo ei saanut urallaan aikaan kansanliikkeitä urheilusuoritustensa ohella, innostanut valmentajana ja tehnyt oppaita muiden samanlaisten “sisäisten suorittajien ja sankareitten” luettavaksi.

Tehokas suorittaja ei ole oman aikamme tuote, mutta varmasti persoonallisuuksista arvostetuin ja huomatuin, aikaansaavin ja ihailluin, monesti myös kadehdittu ja vihattu. He ovat oman alansa huippuja, työpaikan näkyviä johtohahmoja, harrasteseurojen puheenjohtajia, mielipidemuokkaajia, puolueen uutteria poliittisia työmyyriä ja muiden innostajia, aatteellisten ideologioiden toteutuksen tehokkaita järjestöjyriä, huomiota janoavia ihmisiä medioitten seurattavaksi.

Mediapersoona numero yksi

Kun avaa tämän päivä (26.5) Helsingin Sanomat, heti ensimmäisellä aukeamalla avautuu näkymä kilpailuyhteiskunnan suorittajien maailmaan ja sen viimeisimpiin seurattaviin lehden levikkiä ja myyntiä näin edistäen. Mari Kiviniemi on kirimässä ohi Mauri Pekkarisen keskustan puheenjohtajakilvassa ja puoluesihteeripelissä Korhonen on jäämässä pohtimaan kannon nokkaan miten kampittaa loppusuoralla Suomenmaan entinen päätoimittaja ja usean pääministerin ykkösavustaja kilpaa suomalaista maaseutua kiertäen. Samalla sivulla kolme tehokasta suorittajaa kertoo omista tavoitteistaan pääministerinä, korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä sekä poliisiylijohtajana. Näitä puhuvia päitä löytyy myös kulttuurisivuilta ja urheilusivulla ei muuta olekaan, loppu on mainoksia ja ilmoituksia heillä lehteä ruokkien.

Vieras lintu vierassivulla

Lehden vieraskynässä on omituinen kirjoitus ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkisen mielipiteistä, jonka mukaan maamme ja maailman taloutta ei tulisikaan kasvattaa vaan supistaa. Perustelut liittyvät räjähdysmäiseen väestökasvuun, luonnonvarojen rajallisuuteen ja talouskasvun aiheuttamaan mahdottomaan tilanteeseen globaalin ekosysteemin ja ympäristömme kantokyvyn näkökulmasta. Olen itsekin aiheesta kirjoittanut ja saarnannut koko urani ajan, ja tiedän sen olevan ajan hukkaa, lehden halpa mainostemppu ja tapa olla jotenkin mukana “viherpiipertäjien“ asiassakin kesäisen päivän yhdessä numerossa.

Toki samaa ovat ajaneet monet muutkin taloustieteen kärkinimet Hukkisen ohella ja esimerkkeinä hän mainitsee nobelistit Joseph Stiglitzs ja Amartya Sen, painottaen näin viestinsä merkitystä. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn sai vuonna 2008 heidän ja monen muun kirjoittaman loppuraportin, joka kyseenalaisti nykyisen kaltaisen talouskasvun ja yhteiskunnallisen kehityksen mittaamisen. Yhteiskunnan todelliset hyvinvoinnin mittarit olisi otettava kriittiseen tarkasteluun, kyseenalaistettava vanhat totutut reseptit. Tämä ei tarkoita niukkuutta ja kurjuutta vaan riittävyyttä ja hyvinvointia, tehokkaan kilpailuyhteiskunnan talouskasvun suorittajien huomion kiinnittämistä kokonaan uusiin ilmiöihin. Siinä toivon kipinä elää uusmedioissa, sosiaalisissa medioissa ja altruistisissa lapsissamme.

Perusvietit ja biologinen evoluutio

Kun medioiden päähuomio kiinnittyy markkinavoimiin, ihmisen biologiseen perusviettiin ja kilpailuhenkisyyteen, tehokkaan suorituskyvyn esittelyyn, vain yksi persoonallisuustyyppi menestyy ja muut ovat kaiken aikaa Juhani Tammisen viheltämässä paitsiossa tai oikeammin sen ansassa. Tällainen paitsioansa syntyy kun edustava ja muuntautumiskykyinen tehokas suorittaja pääsee esiintymään yhteisissä väenkokouksissa, televisiossa, missä tahansa kilpailuyhteiskunnan järjestämissä tilaisuuksissa.

Niiden säännöt kun on laadittu omassa arvomaailmassamme ja ideologisesti palvelemaan yhtä perusviettiämme, joka sekin palvelee vain muita avainviettejämme lisääntymisestä ja jälkeläisten hoidosta alkaen. Yksitoista laudaturia keräävä poika on tuleva Mauri Pekkarinen, Anneli Jäätteenmäki, Nokian pääjohtaja, SDP:n toivo messiaasta ja aurinkokuninkaasta, kuka tahansa median esittelemä tehokas suorittaja ja idols-tähtenä edes hetken ihailtu sankarihahmo. Parempi yksikin päivä leijonana kuin sata hiirenä on monen nuoren kasvatuksen taustalla vaikuttava takaraivon tuote.

Sisään rakennettu toimintamalli, tietokoneohjelma

Tehokkaan suorittajan kanssa ei ole mahdollista kilpailla sen enempää kuin innovaatioita ja luovuutta kaiken aikaa pursuavan persoonallisuuden kanssa käyttäen hänen aseitaan, sisään rakennettuja vahvuuksia. Persoonallisuus ei ole sama asia kuin äly tai yksittäinen lahja, vielä vähemmän patologinen sairaus tai häiriö, vaan ihmisen sisään rakennettu toimintamalli, ihminen itse.

Jos tämä persoonallisuus on jotenkin yhteiskunnalliseen malliin, sen sosiaaliseen tilaukseen, erityisen hyvin sopiva, syntyy vääristynyt “kilpailutilanne”, ja joku persoonallisuustyypeistä alkaa menestyä muita paremmin, lisääntyä kasvustossa sen ekologista diversiteettiä kaventaen voikukan tavoin kaiken puutarhassa vallaten. Yhteiskunnallista arvokeskustelua ei voi syntyä, koska arvoja on lopulta vain yksi, talouskasvu ja kilpailu, markkinavoimat sen oletettuna ainoana valvojana ja käyttövoimana tehokkaat suoritteet tämän ideologian psykologisena seurauksena läpäisten yhteiskunnan sosiaaliset ja kulttuuriset arvot ja niitä toteuttavat instituutiot.

Oma pahoinvointimme, Juhani Tammisen sairastuminen ja pahoinvointi, johtuu tästä ilmiöstä ja sen noidankehästä, oravanpyörästä. Noidankehä ja oravanpyörä ovat liki mahdottomia oikaistavia. Näin silloinkin, kun sen reaalitaloudellinen ja hyvinvointiimme vaikuttavat arvot on kumottu sellaisen persoonallisuuden toimesta, joka on kiistatta asiantuntija, tehokas ja taitavin tuossa suunnassa, ja tietää mistä puhuu ja kirjoittaa nobelistina sekä edustaa yhtä suurta persoonallisuustyyppiä ja sen tapaa toimia, hankkia elämänsä sisältö ja oikeutus keskisuuren puolueen tapaan demokratiassa.

Urakeskeinen, tehokas, peluri

Kun yhteiskunta on urakeskeinen ja korostaa nopeisiin suorituksiin kykenevää persoonallisuutta, itsevarmaa ja tehokasta tapaa toimia, syntyy laittomuuksia ja urheilussa lääketieteellistä ihmisen manipulointia, jossa demokratiassa pelin politiikka, ruma laskelmointi, ovat nekin sallittuja ja leviävät työpaikoille ja kouluihin, koteihimme. Olen väitöskirjassani käyttänyt tälle persoonallisuudelle nimeä “peluri”, joka kuvaa käsitteenä “tehokasta suorittajaa” paremmin ilmiön yhteiskunnallista vaikutusta ja sosiologista prosessia, ei niinkään psykologista sisältöä. Sosiologia, taloustiede ja sosiaalispsykologia, psykologia, ovat eri tieteenaloja ja valaisevat aihetta eri näkökulmista, mutta nyt samankaltaisia johtopäätöksiä tehden.

Niiden kohdalla on syytä pysähtyä myös aina puuhakkaan ja läähättävän, dynaamisen tehokkaan suorittajan. Takavuosina jouduin seuraamaan yhtä monista esimiehistäni, jolla oli tapana tokaista: "Meillä ei ajatella, meillä tehdään töitä". Tuo ympäristö oli tiedeyhteisö, asiantuntijaorganisaatio, yliopisto nuorten kouluttajana. Se missä näitä touhoja, tehokkaita suorittajia löytyy, ei ole mitenkään sidottu työpaikkaan, ammattiin tai koulutukseen. Sama koskee kaikkia muitakin persoonallisuustyyppejä.

Meillä ei ole tutkimusten mukaan valittu johtajia esim. luovuuden, innovoinnin tai visiointikyvyn kautta testaten, vaan aivan sattumanvaraisesti ja poliittisissa viroissa koko ajan harvenevasta ikääntyvistä politiikan harrastajista. Tapaus Hyssälä ei ole poikkeus vaan sääntö suomalaisesta vuosikymmenien käytännöstä.

Epävarmuus, palkitseminen, epäonnistumisen varjo

Tehokkaat suorittajat näkevät valtavasti vaivaa oman henkilökohtaisen menestyksensä eteen ja saavuttavat joskus monin verroin enemmän kuin mitä yksilö keskimäärin voi tai kuuluisi saavuttaa. Pelurin heikkous on moraalin ja empatian puute verrattuna muihin seitsemään suureen ja yhteen oleellisesti pienempään persoonallisuusryhmään.

Tämä ryhmä esiteltiin aivan alussa nimellä "luova individualisti" ja tulisi nimetä pikemminkin yhteiskunnallisen taustansa ja merkityksen kautta tärkeimmäksi innovoivaksi ryhmäksi, jossa on hyvin vähän ihmisiä suhteessa näihin muihin pääryhmiin, joista viisi (big five) on vielä muita selvästi kooltaan merkittävempiä. Perinteisissä tietokoneanalyyseissä ryhmä ei tule edes pienuutensa vuoksi esille ja pienissä otoksissa sitä ei voi havaita etenkin vaativissa tehtävissä käytettyjen ryhmän jäsenten jäljittämisessä. Kymmenen tuhannen joukossa heitä saattaa olla vain kourallinen ja tuhannen otoksessa ei yhtään.

Tehokkaan suorittajan (pelurin) kohdalla ryhmä on kasvamassa ja erot koskevat yhteiskunnallisesti niin varallisuutta kuin muita tunnusmerkkejä ja saattaa vaikuttaa myös koomiselta etenkin, jos kyseessä ovat sen patologiset, narsistiset piirteet epävarmuuden ja alemmuudentunteen peittäjinä. Media esittelee optiomiljonäärejä, jotka eläkkeelle jäädessään saavat liki pienen kaupungin yhteisen verokertymän toimeentulonsa turvaksi ja osoituksena tehokkaasta suorituskyvystään sitä näin mitaten. Tällainen mittari ei voi olla uskottava ja herättää varmasti muissa persoonallisuusryhmissä pahaa verta.

Terve suoritus ei ole narsistista

Ihmisen pyrkiessä olemaan paras kaikessa mihin ryhtyy, vie sisäiseen umpikujaan, jossa onnistumista ei palkitakaan kaiken aikaa kiusaavan epäonnistumisen varjostaessa elämää. Näin suorittamisesta tulee huumeen kaltainen ilmiö, jossa annoksen on oltava koko ajan suuremman ja suoritteet alkavat heiketä etenkin sosiaalisiin verkostoihin ja niiden ylläpitoon vaadittavan johtajuuden kohdalla dramaattisesti. Tammista lainaten puolikuntoisena ei pidä mennä joukkuetta valmentamaan eikä sellaisena tulisi mennä myöskään tiimin sisälle vapaamatkustajaksi.

Jatkuva asiantuntijan itsensä osaamisen kehittäminen on eri asia kuin pakkomielteinen tapa kilpailuhenkisesti hankkia saavutuksia. Yhteiskunnallisesti niiden merkitys on kuitenkin sama, ja niin oma arvomaailmamme ja sen perusvietit näyttäisivät vievän myös muut persoonallisuudet osaksi tätä samaa motiivia tai päämäärää, vaikka niin ei todellisuudessa olisikaan.

Markkinavetoinen tiedotus, perinteinen mediamme, esittelee meille kaiken tämän yhden vietin kautta ja korostaen juuri tehokkaan suorituksen osuutta jopa kansallisena hyveenä ja osana nationalismia, kilpailua euroviisuissa ja jääkiekkopeleissä, koulun valmistautumisessa ylioppilaskirjoituksiin. Ilmiön tutkiminen psykologisena yhden ihmisen ja persoonallisuustyypin kautta vie sen harhaan, kun kyseessä on yhteiskunnallinen ja sen instituutioita koskeva valtavan suureksi paisunut ongelma.

Energinen, aikaansaava, itsevarma, ihailtu

Jo pelkkä samaistuminen tehokkaaseen suorittajaan, huippu-urheilun suorittajiin, tuo psykologista mielihyvää seuraten kilpaurheilua tai kilpailuksi muutettua mitä tahansa ihmisaivojen välittäjäaineiden tuottamia mielihyvän tunteita musiikista kuvataiteisiin ja lasten leikeistä vanhusten tapaan olla onnistuneita hoivatyön kohteita, tehokkaita suorittajia. Ihminen on moniulotteisuudessaan uskomattoman vaikeasti tyypiteltävä, ja olemme vasta lähestymässä näitä neurofysiologian ja -biologian tuottamia sosiaalisten ja yhteiskunnallisten ilmiöiden kulttuurisia, poikkitieteisesti lähestyttäviä geneettisiä ilmiöitä. Sosiaaliset mediat ovat olleet tässä tutkimuksessa suurena apuna.

Ihmisenä tehokas suorittaja on pääsääntöisesti energinen, aikaansaava, itsevarma, miltei mihin tahansa sopeutuva ja viehättävä, ystävällinen ihminen. Kun ihminen kilpailee itsensä kanssa, kuten tämä persoonallisuus tekee toisin kuin muut, jotka kilpailevat keskenään, syntyy itseään hyvin tunteva ja “parhaaksi omaksi itsekseen” kasvanut terve persoonallisuus. Tällä ilmiöllä ei ole mitään tekemistä häiriintyneen narsismin kanssa, päinvastoin. Näitä persoonallisuuksia löytyy jälleen keskisuuren puolueen verran myös Suomesta, ja häiriintynyttä narsismia taas tuskin yhden kansanedustajan verran, ja toki kaikista jo esitellyistä persoonallisuustyypeistä.

Innostava, motivoiva, miellyttävä ihminen

Suorittajat ovat paitsi hyvin motivoituneita myös itse innostavia ja muita motivoivia, ihailtuja yhteisönsä jäseniä. Kyky saada aikaan ja tulla palkituksi on osa yhteiskunnan koko koneiston toimintaa ja ruokkii tehokasta suorittajaa, toipuminen pettymyksistä käy nopeasti ja vaivatta. Palkitseminen lisää itsetuntoa ja huumorintaju tuo ystäviä yhdessä hauskan seuraihmisen maineen kanssa, jossa kaikki sujuu vaivatta, tehokkaasti ja miellyttävästi, mutta on ollut aina suurten uhrausten ja työn teon tulosta.