Sain käsikirjoituksen valmiiksi kirjani toiseen osaan koskien webympäristöä, internetin käyttöä osana verkosto- ja klusteritaloutta sekä innovaatioprosesseja. Tutkimusta tehdessäni seurasin miten kotisivujani käyttävät toimivat eri tilanteissa ja kuinka tieto leviää vaikeista asioista globaalisti ja kansallisesti.
Digiaivot tutuiksi
Digiaivot käyttävät maailmalla tietoa toisin kuin tavallinen surffailija. Suuria tuhansien sivujen aineistoja käydään läpi konemaisesti ja niiden oleelliset kohdat oman ongelman ratkaisussa löytyvät ja tarvittaessa myös kätketyt tiedot haetaan ja avataan helposti. Ammatikseen tiedettä taltioivat ja sitä digikielelle muuttavat ovat oma ryhmänsä ja muodostaa arvostetun eliitin, jossa työnantajana on usein suuri kansainvälinen konserni. Google kertoo päivittäin kunkin tällaisen käyttäjän kohdalla kymmeniä eri tietoja ja niiden yhteenvedot vielä kuukausittain. Kokeneelle tutkijalle ja uusille tietokoneille kyseessä ei ole erityisen suuri salapoliisitehtävä hakea avainosaajat maailmalta ja heidän motiivinsa. Nämä henkilöt ja heidän verkostonsa muodostavat tärkeimmän globaalin innovaatioprosessin diffuusiokentän myös online -tilassa ja reaaliaikaisesti. Tällöin oleellista on tietää ketkä heistä ovat innovaattoreita ja ketkä vasta ensimmäisen vaiheen tiedon vastaanottajia prosessissa, jossa erot ovat sekunnin osia. On eri asia kantaa virusta ja eri asia ottaa se vastaan aivastuksen jälkeen. Tätä nämä henkilöt eivät itse voi tietää. Ei myöskään organisaatio joka on heidät palkannut. Kovin usein Nobel on mennyt väärille henkilöille tai organisaatioille olettaen, että tarkoitus on palkita juuri "valon sytyttäjä" eikä niinkään siinä tehokkaasti työskentelevä.
Joku sytyttää valot myös online tilassa
Innovaatiotutkimuksessa kiintoisaa on tietää, kuka oli ensimmäisenä asialla, sytytti valon, jossa muut sitten työskentelivät online-tilassa ja kukin oman palapelinsä palan kanssa uutta rakennetta kooten. Kun edellisessä kirjassani aineistona oli globaali blogosfääri ja sen tapa toimia, nyt näkökulma oli ruohonjuuritasoinen ja seurasi markkinoimattoman kotisivuston käyttöä ja pienen paikallisen sähköisen median blogien lukutottumuksia. Eniten kuitenkin vieraita kiinnostivat julkaisuni, joskus jo kohtuullisen iäkkäät, sekä klusteritaide (cluster art). Yli 95 % tuli suoraan sivustolleni eikä käyttäen googlea hakukoneena (http://www.clusterart.org/). Näin tiedon hakijan on etukäteen tiedettävä keneltä hakea. Nokia löydetään pääsääntöisesti googlen hakusanojen avulla. Sama koske liki mitä tahansa sivustoa ja sen löytämistä. Tätä pyritään käyttämään hyväksi markkinoitaessa omaa sivustoa. Oman sivustoni käytössä hakusanojen pohdinnalla ei olisi ollut mitään esim. kaupallista merkitystä. Ajankohtaiseksi se tulee silloin kun haluan markkinoida sivustoani etenkin suurille massoille. Nyt siihen ei ole ollut mitään tarvetta, pikemminkin päinvastoin. Tutkijan työtä helpottaa, jos prosessissa ovat mukana vain innovaatioprosessin avainhenkilöt ja sen kansainvälinen kapea kärki.
Viime kuussa kävijöitä oli runsas 20 000 joista pääosa Suomen ulkopuolelta. Määrän voi olettaa kasvavan intrenetin yleistymisen myötä, ei niinkään innovaation leviäisen ja sen diffuusion tuloksena. Tiedeyhteisössä operoivia uusia innovaattoreita ei synny määrättömästi ja kiinnostus sivustostani ei kasva ellei siihen lisää tarkoituksella sellaisia elementtejä, jotka ovat tiedeyhteisön ulkopuolisia. Innovaation diffuusion nykyvaiheessa sellainen lisäisi kysyntää räjähdysmäisesti. Ei ole sattuma että kotisivuani sponsoroi Skandinavian suurin verkostomyyjä ja globaali kirjoja sekä informaatiota välittävä organisaatio.
Syksy oli suuren murroksen aikaa
Viime syksynä vieraiden määrä yli kolminkertaistui johtuen lähinnä suomalaisten aktiviteetin kasvusta internetin käyttäjinä. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla julkaisujani luki todennäköisesti vain ne muutamat kollegat, joille paperiversio vaikkapa väitöskirjasta välittyi. Siis muutama sata lukijaa. Onhan se melkoinen muutos tutkijan kammiossa ja tiedon levityksessä (diffuusio) ja sen käytössä. Toki sen on huomannutkin. Pääosa ajasta alkaa mennä vastatessa kysymyksiin, joita tulee yllättäviltä ja aiemmin vierailta tahoilta. Oman ajankäytön malli on muuttunut ja työpäivä jatkuu kolmessa vuorossa ilman taukoja.
Online ajankäytön malli
Eniten se käy vanhenevan miehen olkavarsille ja hartioille. Se on sama työperäinen tauti kuin rock -muusikon näiden kannatellessa soitintaan luonnottomassa asennossa tuntikausia. Rasittavuudelta työ vastaa ojankaivamista, pulssi käy yli 140. Tietokoneen ruutuun tuijottaminen keskittyneesti ja kirjoittaen, surffaillen ja imuroiden tietoja, on tätäkin paljon stressaavampaa ja edellyttäisi jatkuvia ja säännöllisiä taukoja, jumppaliikuntaa. Harva työhönsä uppotunnut siihen kykenee. Seurauksena on väsymys, unettomuus, monet masennukselle tyypilliset oireet. Takavuosien kirjailijat kokivat nämä oireet yhtenään ja niin nerouden yhtenä merkkinä pidettiin masennusta oireineen maratonkirjoittamisen jälkeen.
Nettiin tietoa tuottavaa tutkijaa seurataan tuhansien yritysten, tutkijoiden, hallinnon ja aivan tavallisten surffailijoiden toimesta joka hetki. Osa vieraista on pitkäaikaisia ja pysyviä, hyvin pitkiä päiviä aineistojensa kanssa tekeviä kollegoita. Osa on taas kokonaan toisesta ääripäästä ja vain hetken piipahtaen ja kadoten taas turhuuksien markkinoille aikaansa näin kuluttaen kuin turisti marketissa.
Kaikkiaan näitä suurryhmiä on kymmenkunta. Laadin heistä edelliseen väitöskirjaani tyypitykset ja verkotin ne yhteen yrittäjäryppäiden (klustereiden) kanssa. Nyt tätä mallia kopioidaan jokaiseen sosiaalisen kentän ihmissuhdeverkkoon. Usein ne ovat koomisia ja huiputusta. Älä anna huiputtaa itseäsi.
Sitten ovat nämä digiajan aivot ja tutkijalle kansainvälisessä käytössä vain ammattikielellä merkityt tietyt professionaaliset ryhmät ja asiantuntijat, joille kelpaa vain syvätiede ja sen tuoma lisä oman organisaation käyttöön. Näiltä tieto ei leviä ja vain aivan huiput avaavat moniulotteisen tekstin, kuvien ja digikielen piilotetut viestit. Einsteinin ei tarvinnut pelätä teoriansa varkauksia vuosikymmeniin. Nyt näitä einsteineja on paljon ja he tunnistavat toisensa helposti suuristakin internet -yhteisöistä. Koulu- ja työpaikkakiusaaminekaan ei oikein onnistu kun kavereita löytyy vaativaankin menoon. Omasta sosiaalisesta verkostosta löytyvä tukiryhmä on monelle kultaakin kalliimpi virtuaaliyhteisö.
Painettu lehti hiipuva luonnonvara
Suuri yleisö ei käytä tulevaisuudessa lainkaan painettua lehteä, toteaa mediamoguli Ted Turner HS:n erikoishaastattelussa 14.6.2009. Painettu sana on hiipuva luonnonvara ainakin laajojen massojen joukkotiedotusvälineenä. Olemme jo siirtyneet pois perinteisen paperimedian ajasta vaikka lehtiä edelleen painetaankin.
CNN:n perustaja ja Time Turnerin suuromistaja on hankkinut itselleen useita oppiarvoja yliopistoissa. Kun hän sanoo sanomalehden toimittamisen, kuljettamisen ja jakelun palvelevan sellaista maailmaa ja sellaisia lukijoita, joita ei enää ole, hän on varmaan oikeassa. Jokainen talousmalli ja organisaatio elää vielä kauan sen jälkeen kun sen käyttö on lakannut ja muuttunut tarpeettomaksi.
Online -maailman virhetoiminto
Turnerin mukaan on syytä erottaa toisistaan sanomalehden asema muuttuvassa mediakentässä ja sanomalehden kustantaminen liiketoimintana. Painettu lehti ja sana on vanhakantainen tapa hankkia tietoa koko ajan päivittyvässä online -maailmassa. Nuoret ovat jo kauan eläneet yksinomaan nettimaailmassa eikä tätä prosessia sovi edes lähteä jarruttamaan takaperoiseksi. Siinä tehdään vain vahinkoa sille talousalueelle, kansakunnalle tai organisaatiolle, jota kyseinen toiminta koskettaa. Ihmisten liikkuminen on muuttanut mediatoimintaa pysyvästi.
Ted Turner ei ostaisi enää sanomalehteä kustantavaa yritystä mistään hinnasta. Tänä vuonna menivät nurin The Rockey Mountain News ja Seattle Post-Intelligencer ja nurin ovat menossa Los Angeles Times, Chicago Tribune, Chichago Sun-Times, Philadelphia Inquirer, Minneapolis Star-Tribune ja Philadelphia Daily News. Kaikki nämä nimekkäät lehdet ovat jo teknisesti konkurssissa, mutta jatkavat toistaiseksi ilmestymistä. Perinteikäs Boston Globe on lopettamassa sekin.
Suomalaista sumutusta ja toimittajan ironiaa
Elina Lappalainen on toimittajana kirjannut loppuun kuusi syytä, miksi Suomessa lehtitalot selviytyvät toisin kuin muualla maailmassa. Ne perustuvat illuusioon suomalaisesta tavasta lukea ja saada koulutusta lehtien lukuun kuten edellisinä vuosikymmeninä, jakelujärjestelmien ainutlaatuisuuteen ja luulotteluun, jossa demokratia tarvitsee printtilehteä. Toki niillä on ollut kohtalonyhteys, jonka kyllä internet on jo katkaissut. Obama oli ensimmäinen internet -ajan presidentti ja nettidemokratia on online -demokratiaa, ei offline aikaa ja sen ylläpitämistä. Sanomalehti on kuin puhelinkioski tai maitolaituri, niitä voi jäädä joitakin pystyyn pelkästään muistona menneiltä ajoilta.
Köyhien offline -maailma
Digitaalinen kuilu on erottamassa köyhiä ja rikkaita. Taustalla on kyky verkottua ja innovoida, ottaa innovaatioita vastaan. Usein valon sytyttäjä ei elä sellaisessa kulttuurissa, joka hyötyisi siitä. Se siirtyy online -tilassa seuraavaan ja siellä se on vastaus kysymykseen, jota ei edes ollut ennen vastauksen saapumista. Tämä on tärkeä havainto intrenet -ajan maailmasta ja sen toiminnasta. Kysymys syntyy pääsääntöisesti vasta vastauksen tultua ja sitä ei havainnoija itse tajua. Vain ulkopuolinen tarkkailija joka seuraa tietovirtojen liikkeitä ja prosessien todellisia rakenteita online -tilassa. Jos poistut siitä, olet auttamatta ulkona. Niinpä valvonta jatkuu läpi koko vuorokauden ja vain henkilöt vaihtuvat. Aika on suhteellinen, kulkee molempiin suuntiin, hidastuu ja välillä pysähtyy, sanoisi fyysikko.
Euroopan Unionissa internetin käyttäjiä on “vain” runsas 60 % kun Suomessa osuus on noin 83 % ja Yhdysvalloissa 76 %. Kiinassa käyttäjiä on vasta 22 % ja samoja osuuksia edustavat pääosa Väli-Amerikkaa, monet väkirikkaat alueet Aasiassa ja vaikkapa Argentiina Etelä-Amerikassa. Afrikka on pääosin kokonaan ilman internet yhteyksiä tai jää alle prosentin. Kasvu on kuitenkin ollut huimaa kuluvan vuosikymmenen aikana kuten koko Aasiassa ja myös Kiinassa yli 1000 prosenttia. Suomessakin toki yli 100 % yhdessä Yhdysvaltain kanssa. Olemme siis vajaassa vuosikymmenessä yli kaksinkertaistaneet käyttömme kuten pääosa läntistä maailmaa.
Kaikkiaan internet -käyttäjiä on vuosikymmenen vaihtuessa noin 1600 miljoonaa. Tässäkin prosessissa ero rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa olkoonkin että kaapeliyhteyksien jälkeen myös Afrikka tulee nopeasti mukaan digiaikaan.
Digitaaliseen yhteiseloon köyhimmillä mailla ei ole kuitenkaan varaa vielä vuosiin. Eroja on toki myös Euroopan sisällä ja Portugali tai Kreikka tulevat Pohjoismaita reippaasti jäljessä. Vain noin puolet välimereisen Euroopan asukkaista on mukana yhteisissä uusmedioissamme. Köyhimmissä maissa ongelmana on koulutuksen ja tietotaidon puute sekä puuttuvat valokaapelit, jotka oleellisesti nopeuttavat ja halventavat hintoja. Tavallinen kansa Afrikassa istuu nettikahviloissa käyttäen hitaita ja kalliita satelliittiyhteyksiä.
Agronet ja megatrendit
Kun tänään runsas viidennes maailmasta käyttää nettiyhteyksiä, vielä viime vuosikymmenen puolivälissä vastaava osuus oli vain 16 miljoonaa eli noin 0.4 %. Rakentaessamme Jokisilla agronet-verkostoa vuonna 1990, olimme ensimmäisiä maailmassa osana tuolloin käynnistettyä agropolis -strategiaa. Visio siitä megatrendistä, jossa nyt elämme oli jo tuolloin rakennettu.
Toki joillekin prosesseille oli vaikea löytää termejä, symboli-innovaatiota. Sama koskee tänään kun pyrimme arvioimaan missä ja millaisin rakentein maailmaa eletään vuonna 2030. Epäilemättä ne ratkaisut, jotka pyrkivät luonnonvaroja säästävään käytäntöön ovat vallitsevia ja monet vielä tänään hyväksymämme kulutustottumukset tuomitaan jyrkästi ympäristörikoksina.
Hitaasti kääntyvät rakenteet
Näistä ympäristörikoksista säilytän kirjastoni hyllyillä muutamaa kappaletta kutakin julkaisuani. Onneksi niistä pääosa on ollut jo vuodesta 2003 alkaen digiversioita ja sähköisiä kirjoja sekä oma tapani tiedottaa blogeina alkoi hyvissä ajoin ja samalla uusmediaa ja sen toimintatapaa tutkien vaiheessa, jolloin vasta runsas 5 % maailman väestöstä oli osa globaalia internet-aikaa ja nyt yhteistä digimaailmaamme. Siltä osin tuntoni on puhdas olkoonkin etteivät kaikki veistokseni ole luonnossa hajoavaa pellavakomposiittia tai käytän vielä liikkuessani kulkuvälinettä, joka on kuin suoraan hevoskärryistä tehty hullunkurinen muunnelma liikkua neljällä pyörällä ja polttaen uusiutumatonta orgaanista hiiliyhdistettä lisäten näin hiilidioksidipäästöjä.
Jos tuota hevospeliä ei olisi aikanaan käytetty, polttomoottoria keksitty, uskon että olisimme liikkumassa nyt liki pallomaisissa sähkömagneettisen kentän ohjaamissa turvallisissa kapseleissa. Ihminen kun on tiukasti sidottu yhteen rakenteeseen ja sen tuomiin vaihtoehtoihin joko kiskoilla tai teillä liikkuen. Se on äärimmäistä rajoittuneisuutta ja tapa takertua yhteen talousmalliin ja sen tuomiin joskus myös tuhoisiin ratkaisuihin ympäristölle.
Ps.
Arvomaailma muuttuu yleensä laman aikana konservatiiviseen ja osin myös turvallisuutta hakevaan suuntaan. Samalla tiedetään kuinka yhteisöllisyys korjaantuu ja muutenkin muutokset ovat ihmissuhteissa parempaan päin menossa. Ihmisten pyrkimykset ovat vähemmän egoistisia ja narsistisia, itsekeskeisiä kuin nousukauden huipulla, jossa samalla pahanolon tunne ja masennus kasvavat.
Meppien uskonnollinen arvomaailma
Suomen vaaleissa meppien arvomaailma on liki puolella valituista julkisesti hyvin uskonnollinen ja samalla vakaumuksellinen. Eija-Riitta Korhola edusti aikanaan Helsinki Missiota ja ensimmäisen kerran hänet valittiinkin juuri Kristillisen liiton tai demokraattien ehdokkaana. Korholan taustajoukoissa on runsaasti uskovaisia evankelisluterilaisen kirkon jäseniä.
Sari Essayah käveli takavuosina suomalaisten sydämiin helluntailaisena syvästi uskonnollisena ihmisenä Lapinlahdelta. Yläsavolaisena itsekin tiedän mitä se merkitsee siellä. Helluntaiseurakuntiin kuuluu noin 60 000 ihmistä ja kristilliset osaavat puolueessaan vaaliliitossa keskittää äänet.
Oulussa yli 20 vuotta asuneena ja kaikki taloudet moneen kertaan haastatelleena pohjoisten jokien varsilla puoli Suomea kiertäen tiedän mitä merkitsee laestadiolaisuus. Hannu Takkula aloittaa ja lopettaa vaalitilaisuutensa vanhoillislaestadiolaiseen tapaan. Hänellä on yli 100 000 aktiivia kannattajaa ja hän on jopa ajanut puoluettaan ulos liberaaliryhmästä.
Timo Soini sai nuorena miehenä vahvan uskonnollisen herätyksen ja sitä hän ei ole salannut sen enempää kuin Korhola tai Takkula omaansa. Kääntyminen katoliseen kirkkoon merkitsi Suomessa siirtymistä pieneen noin 8000 jäsenen yhteisöön. Sen sijaan parlamentissa Soinilla on runsaasti katolisia uskonveljiä, reilusti yli puolet valituista.
Soini edustaa arvomaailmaltaan parlamentissa sen suurinta ryhmää ja se saattaa kertoa enemmänkin kuin vain median toitottama yksisilmäinen ja kritiikitön väite protestista tai populismista. Ainut populisti näissä vaaleissa oli perinteinen media, joka elää kuin 1970-lukua uudelleen mutta nyt hidastettuna.
Mitro Repo edustaa pappina toista kirkkokuntaa kuin Soini. Ei hänkään jää yksin parlamentissa. Kuin katolinen maailma hajosi kahteen kirkkokuntaan nämä kohtasivat maapallon kierrettyään Suomessa aiheuttaen monet veriset yhteenotot rajoillamme. Samalla syntyi rikas idän ja lännen välinen vuoropuhelu, josta Suomi haluaisi tulla tunnetuksi vielä tänäänkin parlamentissa. Se on väärä valinta tässä ajassa.
Täysin aatteettomia ihmisiä eivät ole muutkaan valitut, kuten vihreät tai oululainen Liisa Jaakonsaari. Jostakin syystä me äänestimme parlamenttiin nyt vahvasti aatteellisia ja myös moraaliltaan nuhteettomia uskonveljiä ja -sisaria. Siihen täytyy olla jokin selvä syy, joka ei ole puoluepoliittinen.
Hengen voitto materiasta ja kolmen E:n malli
Osasyy tähän voi olla näiden ryhmien tapa keskittää äänensä valtakunnallisissa vaaleissa. Jos näin on miksi sitten valitsematta jäivät vaikkapa SAK:n järjestöpäällikkö Reijo Paananen tai Rakennusliiton puheenjohtaja Kyösti Suokas tai akavalainen Heikki Kauppi, MTK:n entinen puheenjohtaja Esa Härmälä ja elinkeinoelämän näkyvästi markkinoima herrojen Evan johtaja Risto E.J. Penttilä? Jokaisella olisi kuulunut olla takanaan rahaa ja jäseniä, taloudellista ja materiaalista tukea yllin kyllin.
Onko niin että henki voitti näissä vaaleissa viimeinkin materian?
Elämme globaalia maailmaa jossa yhteinen arvomaailma liittyy kolmeen E-kirjaimeen: ekologinen, eettinen ja esteettinen. Se on megatrendi joka säilyy vielä kauan ja johon on syytä rakentaa myös alueellisia ja paikallisia internet -verkostoja ja digiyhteyksiä. Suomi intrenet -käytön kärkimaiden joukossa kulkee tämän megatrendin, jos ei vallan keskiössä, niin kuitenkin laidoilla ja lähellä sen ydintä. Siitä on osattava ottaa irti kaikki sen antamat mahdollisuudet myös omalla talousalueellamme tai kansallisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti