Ruokakriisi

Ruokakriisi ei ole kadonnut minnekään

Kallistunut ruoka synnytti ehkä eniten mielenosoituksia maailmalla vuonna 2008. Niitä kirjattiin runsaassa 30 valtiossa. Vain maailmanlaajuinen taantuma ja nyt pandemiaksi mahdollisesti leviävä sikainfluenssa ovat hiljentäneet ruokakriisin todellisuutta ja siitä käytyä keskustelua. Taantuma lisää kriisin vakavuutta kun ihmisillä ei ole varaa ostaa ruokaa, jos sen hinta räjähtää uudelleen pilviin.


Viljaa vaiko lihaa ja energiaa?

Viljan hinta nousi viime vuonna rajusti ja sen myötä ruuan hinta. Vilja kallistui koska sadot olivat heikkoja ja varastot vähäisiä, ruokavalio vaihtui Aasian kehittyneissä maissa yhä useammin lihaan tai vilja-alueita käytettiin biopolttoaineisiin. Rehua kuluin maidon ja lihan tuotantoon eikä köyhille jäänyt peltoja ruokaviljan tuotantoon.

Syksyllä sadot paranivat ja se laski viljan hintaa. Viljelijän rahat eivät riittäneet lannoitteisiin ja niiden käyttöä on muutenkin vähennetty jatkuvasti. Kun peltomaa ei lisäänny vaan pikemminkin vähenee, pienenevät hehtaarisadot lisäävät maailmanlaajuista ruokaturvallisuutta. Vaarassa on etenkin köyhien maiden jatkuvasti kasvava slummien kaupunkiköyhälistö. Nälässä elävien osuus kasvaa kaiken aikaa.

Ravinteiden ja energian kierrossa ei ole mahdollista tehdä ikiliikkujaa. Maailma on nähtävä globaalina kokonaisuutena ja oltava inhorealisteja. Suomi ei voi sulkea silmiään ja puhua vain omasta näkökulmasta. Olemme hiilijalanjälkemme näköisiä. Se on maailman toiseksi suurimman saappaan jälki. Ei sellaisesta ole muiden neuvojaksi.

Maailman suurin poliittinen on ongelma

Ruokakariisi on edelleen vakavin maapallon turvallisuutta uhkaava sosiaalinen ja poliittinen ongelmamme. Ruokakriisistä on tulossa pysyvä silloin, kun maataloustuotanto ei kasva edes kaikkein kehittyneimmissä runsaasti elintarvikkeita tuottavissa maissa. Kiinan on jo nyt ruokittava noin viidennes maapallon väestöstä peltopinta-alalla, joka on vain noin kymmenen prosenttia maapallon viljelysmaasta. Sen ongelmana on puhdas vesi ja sen saatavuus. Kiinan vesivarat ovat vain noin kuusi prosenttia maapallon kaikista vesivaroista. Me kulutamme vettä aivan eri tavalla kuin kiinalaiset. Meillä on ollut aina luontoa millä mällätä. Jokamiehen oikeudesta on tullut myös asenne ja arvo, jossa globaali hätä ei tule ymmärretyksi.


Uuteen vakavaan kriisiin tarvitaan vain yksi kato jossain avaintuottajamaassa. Se voi syntyä myös laman kautta. Jo nyt pankkien on vaikea lainoittaa tärkeimpiä viljantuottaja-alueitaan Yhdysvalloissa. Ensimmäisenä se näkyy juuri viljan tuotannossa heilläkin. Venäjällä puolestaan lainojen korot ovat nousseet maataloudessakin yli kahteenkymmeneen prosenttiin. Hyvin käynnistynyt kehitys on pysähtymässä juuri maaseudulla. Venäjä on luonnonvaroiltaan pääosin meille suomalaisille niin tuttua havumetsien harvaa asutusta. Alueelliset erot ovat kuitenkin juuri maataloudessa valtavat.

Kaukana tavoitteista

Jatkuva epävarmuus johtaa hintakeinotteluun ruuan hinnalla spekuloitaessa. Tavoite nostaa ruuan tuotantoa kaksinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä ei tunnu realistiselta. Pikemminkin juuri nyt kalliiden lannoitteiden käytön väheneminen ja pellon poistuminen viljelystä kertoisi päinvastaisesta kehityksestä. Ruokakriiseistä on tulossa pysyvä ja pahjeneva ilmiö ilman ilmastomuutostakin.

Kun liityimme EU:n jäseneksi avainteemoja silloin Brysselissä olivat maatalouteen liittyvät tuet ja niiden kohdistaminen. EU:n yhteinen budjetti oli liki pelkästään maataloustukea tai sillä korjattiin alueiden välistä eriarvoisuutta ja kehityseroja. Suomalaiset olivat vahvasti saavana osapuolena Euroopan epäedullisimpana valtiona hoitaa ruokahuoltonsa ja laajat maaseutualueensa ongelmat. Alkuvuosinamme jouduin opastamaan maakuntiamme rahastojen käytössä ja rahan haussa etenkin juuri maataloudessa ja maaseutualueiden kehittämisessä. Oleellista oli olla EU:n ytimessä ja partnerihaku kunnossa, ohjelmat innovatiivisia ja mepeistä kukaan ei ollut kuullut mitään. EU oli byrokraattinen viidakko jossa oli osattava käyttää oikopolkuja.

Ketä edustaa pappi, uimari, talonpoika, kuppari?


Tänään suomalaiset meppiehdokkaat edustavat edelleen Euroopan pohjoisinta maaseutua ja maataloutta. Mukana on nyt jo liki tuhat meppiä 13 suomalaisen rinnalla Euroopan kaikilta kolkilta. Itä-Euroopan ongelmat ovat kokonaan toista luokkaa ja agraarinen maailma ruokahuollon järjestelyissä toinen kuin omassa maassamme ja jäsenyyseuromme virtaavat nyt sinne.

Vastaavasti Euroopan rikkaat suuret kansakunnat hoitavat oman ruokahuoltonsa tavalla, jossa kalliilla ostettua ei myydä halvalla tuli ostaja Puolasta tai Suomesta, Latviasta tai Taskasta.
Kun hinta oli elintarvikkeilla korkein kohosi myös kasvien pääravinteiden typen, fosforin ja kalin hinnat 100-300 prosenttia, rikin jopa 600 prosenttia. Tänään kaupan varastot ovat täynnä maailman suurimman lannoitetehtaan norjalaisen Yaran tai yhdysvaltalaisten Mosaicin ja Potashin, kanadalaisen Agriumin toimesta kalliita vuoden 2008 lannoitteita. Niitä ei myydä halvalla köyhän talon porsaille kehitysmaissa.

Odotukset turhia

Viljelijät odottavat turhaan halvempia lannoitteita raaka-aineiden hinnan laskettua, tehtaat toimivat vajaalla kapasiteetilla, suomalaisilta Kemira GrowHown Yara osti jo vuonna 2007. Olisiko tullut aika pohtia oman lannoitelaskun hintaa ja puhtaan ruokakorin arvoa, omia vesivaroja sekä ruokahuoltoamme kasvi- ja eläintautien sekä sosiaalisen ja taloudellisen epävarmuuden keskellä. Kysyä oman mepin mielipidettä. Mikä se mahtaisi olla papilla, uimarilla, talonpojalla, kupparilla?
Lasten lorussa joku oli lopulta myös rikas ja rakas, köyhä keppikerjäläinen.