Mamagerointia

Suomalainen nainen - mamageroija

Naistenpäivä ei ole suomalainen ilmiö. Kirjoitin vuosi sitten sen historiasta enkä siihen enää palaa. Suomalainen nainen on kuitenkin ilmiö, johon suomalaisena miehenä on syytä aina palata.
Aihe on yhtä vaikea ja arka kun puhuminen jumaluudesta, uskonnosta, urheilusta. Kaikilla on mielipiteitä ja taatusti itse koettuja ja varmasti sitä kautta emotionaalisesti oikeita. Ne ovat emotionaalisia kokemuksia, joita mies harvoin terapiassa liittää omaan lyhyeen elämänkaareensa, kokemukseensa lapsuudesta, äidistä, sisarista, kavereista leikkipaikoilla, murrosikään ja myöhemmin miehuuteen.


Managerionnista mamagerointiin

Se miksi ei liitä johtuu terapian pelosta. Suomalainen mies pelkää itseään ja etenkin emotionaalisia kokemuksiaan, käyttäytymistään sekä niiden takana piileviä omituisia voimia naista enemmän. Se ei ole pelkästään kulttuurisidottu ilmiö vaan geneettinen pelko tulla häväistyksi tai osoitetuksi heikoksi ja haavoittuvaksi. Geenit eivät siinä toimi enää oikeassa ajassa ja ympäristössä. Genetiikalla pelataan nyt viihteellistä, evolutionarismia miltei häpäisevää huuhaata. Se on perinteisen median tapa popularisoida tiedettä viihteen välineenä.

Kun toinen osapuoli tuntee itseään paremmin, on siis paremmin perehtynyt itseensä ja osaa käyttää kieltäkin emotionaalisen suhteen järkevänä osana, sukset menevät ristiin. Syntyy keskustelua, jossa nainen ei saa vastinetta argumenteilleen ja etääntyy muiden naisten seuraan. Miehet peilaavat sen nurin päin kuten aina ennenkin, syntyy ukkokerhoja ja jengejä. Mamagerointi saa tuekseen taas naistutkimusta, naisten verkostoja. Syntyy naisen tapa muuttaa johtamistyyliä; manageroinnista siirrytään mamagerointiin. Vain yhden kirjaimen ero mutta niin dramaattinen kokemus työyhteisöissä ja oppilaitoksissa. Joissa kohta 90 % on akateemisia naisia ja mamagerointi liki ainut johtamistyyli, tapa elää ja kokea. Miehet manageroi muualla.

Mamageroijan geneettinen koodi

Naisen johtaminen on mamagerointia. Kyseessä ei ole kirjoitusvirhe. Mamageroija ei käytä manageroijan vallan käytön välineitä, eikä ole lähelläkään Väinö Linnan “Tuntemattoman Sotilaan” johtajatyyppejä, Koskela mukaan lukien. Hän ei ole myöskään likimainkaan takavuosien leadershippiä toistava muoti-ilmiö tai jotain siltä väliltä. Tunneälykään käsitteenä ei sovi mamageroijan tapaan käydä keskustelua, jossa kielikin on feminiini (die), naisen sukua. Ei maskuliini ja miehen osaama väline sosiaalisena tai psykologisena kokemuksena ja tapana pitää yllä sosiaalisia verkostoja, kontakteja myös intuitiivisesti ne ymmärtäen mamageroijan tapaan. Miehellä tämä kielestä genetiikkaan siirtyvä silta ei toimi mamageroijan odottamalla tavalla. Siitä puuttuu ikään kuin avainkoodeja ja kuvatkin laukaisevat erilaisia ärsykkeitä ja prosessin. Syy ei ole van genetiikassa, vaan myös tavassamme opettaa ja jakaa oppia eri tavalla poikalapsille, nuorille miehille. Nyt se korostuu yliopistojen naisvaltaisilla tutkimus- ja koulutusaloilla mamageroinnin eduksi. Muuta vaiohtoehtoa ei kohta olekaan, ei sallita.

Imettäjän kohtalo

Mama viittaa nisäkkääseen, ei niinkään äitiin kuin imettäjään. Geneettiseen perimäämme, jossa tietyt lainalaisuudet eivät muutu teimme mitä tahansa miehen ja naisen välisessä keskustelussa. Toinen ei ymmärrä, koska siihen ei ole geneettistä perustaa, zenk -oppimisgeenit pysyvät pimeinä, kun niitä ei ole olemassakaan. Ja jos ovatkin, se pimennetään oppimistapahtumin ja organisaatioin.

Kun tästä puhutaan ei pidä kuvitella että siirtyisimme evoluutiossa luoliin ja luolaihmisen kaltaiseen luisuotsaiseen apinaan, esi-isäämme, karvattomaan apinaan. Vaikeissa asioissa ei saa popularisoida oikoen viihteen keinoin. Evoluutio tekee työtään joka päivä ja käytämme geenejämme näkemiseen, kokemiseen, tuntemiseen, oppimiseen, rakastamiseen ja vihaamiseen, vallankäyttöön, mihin tahansa kävelystä konttaamiseen. Olemme luonnon rakentama, mutta samalla tähän maailmaan sopeutunut eläin. Internetin webympäristö sujuu meiltä ihan hyvin ja sen sosiaaliset ja taloudelliset puitteet ovat meillä käytössä siinä missä facebook, blogit ja kymmenet muut uudet sosiaalisen kentän myös yhteisölliset rakenteet. Mamageroija vain käyttää niitä manageroijaa monin verroin fiksummalla tavalla. Se että mies tuntee teknisen välineen, kehittää sitä, ei tarkoita että hän osaisi käyttää sitä avainkoodien avaajana kielen ja kuvien tulkinnassa. Tässä on valtavia eroja!

Suora suomalainen mamageroija

Mistä naiset puhuvat näissä verkoissa ja eroaako suomalaisen naisen tapa kertoa jotenkin vaikkapa itäisen naapurin ja venäläisen naisen tarinoinnista. Entä aasialisen tai latinalaisen kieliympäristön oppineiden, Brasiliassa tai Argentiinassa asuvien kertomuksista.
Erot ovat valtavia. Suomalainen nainen ei puhu puuta heinää pulputtaen tunnesanoilla, vaan menee syvälle omaan sisimpäänsä ja hyvin suoraan. Suomalainen nainen on hyvin koulutettu ja tuntee itsensä, takana on keski-ikäisenä ainakin yksi karille mennyt avioliittohelvetti ja sen jälkeen kokemuksia miehistä, jotka ovat usein juuri mamagerointia, oman itsensä sisään rakennettua toistoa ja ikään kun devu -ilmiöitä.

Niissä ilmiöissä kaikki elämänkaaren traumaattiset solmukohdat syttyvät samaan aikaan ja syntyy lähes paniikinomainen reaktio. Miehillä on erinomainen kyky laukaista näitä solmukohtia ja saada aikaan haluamaansa käyttäytymistä, joka on liki neuroottista, mutta ei oikeasti ole sitä lainkaan. Kyse on aivan terveen ja fiksun, usein älykön tapa reagoida sellaiseen ahdistavaan olotilaan, jota usein kutsutaan kiusaamiseksi. Syntyy noidankehä, jossa petosta seuraa petoksen petos ja lopulta itsepetokset sekä paheneva alkoholismi. Ei kiusaajan ja kiusatun välillä ole muuta eroa kuin sattuma ja yhteisön ylläpitämä kollektiivinen muisti, syntipukkien tarve. Mamageroija osaa olla sekä kiusaaja että kiusattu samaan aikaan. Hän sytyttää ensin palon ja on sitä kohta sammuttamassa.

Lootin vaimosta Daavidin painiin

Väitetään että naiset osaava kiusaamisen miestä paremmin. Näin Suomessa onkin. Suomalainen nainen käynnistää ikään kuin rukousmyllynsä aina samat oman pelkonsa hälyttämät mekanismit tavatessaan sellaisen ihmisen, joka tuo mieleen usein autoritaarisen kokemuksen tai yhtä hyvin se voi olla aivan harmiton tapahtuma lapsuudesta tai avioliiton ajoilta, siitä monella tavalla jo puidusta ja häpäistystä. Suomalainen mamageroija häpäisee oman historiansa, identiteettinsä pyhimmät juuret ja katsoo sitten taakseen kuin Lootin vaimo suolapatsaaksi muuttuen. Tätä seuraa Daavidin paini, tavoitteena kaataa oma "jumaluus", omien geenien kanssa kisaillen ja sitä painia ei voi voittaa. Kyse ei ole oidipaalisesta huuhaasta vaan geneettisestä ilmiöstä. Freud ei genetiikkaa tuntenut ja haki unista omalaatuisen tulkintansa. Jung jatkoi sitä kollektiiviseen muistiin samasta syystä. Se on älyllistä tyhjäkäyntiä ja vie energiaa, johtaa masennukseen ja uupumukseen.

Heikko itsetunto ei korjaudu pönkittämällä sitä laastareilla, silityksillä joita mamageroija hakee johtajuudessaan ja mies seksin tarpeessa. Parhaiten sopivat vanhat käsitteet, jossa sama parantaa saman. Kokemus, joka jossain ihmissuhteessa on ollut kielteinen, voi toimintamallina jossain toisessa tilanteessa tuottaa myönteisen kokemuksen.

Psykoanalytiikassa ei pyritä poisoppimaan vaan ymmärtämään. Itsensä ymmärtäminen mahdollistaa terveen persoonallisuuden katsomisen peilistä, joka on aina toinen ihminen. Mitä rikkaampi on oma persoonallisuus, oppimistapahtumat, sitä enemmän se hakee ja löytää myös muista ihmisistä vastaavaa ja maailma alkaa näyttää valoisammalta paikalta elää. Mamageroija on tässä prosessissa suomalaista miestä jättiaskeleen edellä ja kaipaa haasteita. Sellainen haaste ei ole "oidipaalinen" tuijottaminen omaan kuvaansa tai saman sukupuolen mamageroijaan. Tämä on suomalaisen yhteiskunnan ja naisen vaikein ongelma mamageroijana. Haetaan kadonneita paloja, joita ei ole olemassakaan. Koulutuksessa ja kasvatuksessa ei pidä puuttua genetiikan perusteisiin, geneettisen koodimme avainkysymyksiin niitä rikkoen. Mamagerointi johtamistyylinä ei ole ainut ja voi johtaa surullisiin näytelmiin.

Kielen kesyttäjä

Kieli on hermeneuttinen väline ja usein ansa, vankila, josta olisi vapauduttava. Kun kieli on feminiininen väline, se on naisen vahvuus mutta myös heikkous. Mamageroija jää kielensä vangiksi silloin, kun olisi toiminnan aika tai siirtää hankittu kirjaviisaus toiminnasta järkeviin valintoihin. Mamageroija kuvittelee miehen kykenevän tähän vaikka mies ei olisi ikinä avannutkaan yhtään oikeaa, vakavasti otettavaa kirjaa. Ei tällaista koulutuksen ja yliopistomaailman kautta rakennettua kuilua voi terapeutit korjata. Vielä vähemmän päihteet ja pakeneminen omaan sisäiseen maailmaan, ellei halua erakoitua ja muuttua omaa kuvaansa toistavaksi taidemaalariksi, säveltäjäksi, narsistiseksi tieteen tekijäksi ja turhautuneeksi, kyyniseksi, ironiaan taipuvaiseksi narisijaksi.

Kielen kesyttäminen on mamageroijalle ongelmallisempaa kuin miehelle. Kielestä on tullut mamageroijalle emotonaalista ja mies käyttää tätä heikkoutta vallankäytön välineenä höpöttäen tunnesanoilla, jotka eivät hänessä laukaise mitään muuta kuin joko halun tehdä kiusaa tai alistaa mamageroijaa. Tällaiselle miehelle kieli on luennointia ja kukkoilua, besserwisserin väline.

Oidipaalinen ansa - tee tunteesi itse

Tämän nainenkin osaa omassa työyhteisössään ja oppilaitoksissaan ja tarvittaessa miestä raadollisemmin. Syntyy eristettyjä ihmisiä ja pahan olon tunteita, tunnevammaisen pelurin johtamia surullisia yhteisöjä. Vain tunnevammainen itse kykenee tunnistamaan ne ja puhuu niistä terapeuttisen uskottavasti mamageroijaa näytellen. Naisen oidipaaliset taipumukset tekevät roolipeleistä hysteerisen voimakkaita kokemuksia ja samalla ne ovat narsismiltaan häiriytyneinä ahdistavia miehille. Miehet sulkeutuvat sellaisen kokemuksen ulkopuolelle tunneköyhyyttään näin lisäten ja korostaen. Moni mamageroija pitääkin miehiä ja miesyhteisöjä itselleen sopivina ja hakeutuu miesten seuraan. Yksin jätetystä miehestä, nuoresta aseella leikkijästä, voi tulla mamageroinnin puristuksessa vaarallinen. Varoitin tästä ilmiöstä jo vuonna 2007 julkaistussa tutkimuksessa ennen veritöitä kouluissamme ja hoitolaitoksissa.

Yksinäisyyttä rakastavaa ihmistä on mahdoton eristää. Samoin tunnesanat kesyttänyttä pelokasta mamageroijaa. Toinen ihminen ei saa käyttää hermeneutiikkaa ja ikivanhaa kielellistä siltaa kohti geneettistä perimäämme ja soitella niillä mamageroijalle tunteita, joko kielteisiä tai myönteisiä, tehden hänet joko onnelliseksi tai onnettomaksi. Mamageroijan on kesytettävä tunnesanastona, hallittava feminiininen kieli ja tehtävä tunteensa itse. Se on hyvin vanha aasialainen keino. Tosin se köyhdyttä ja tekee tunneköyhemmäksi elämämme.

Huomio työympäristöön

Hyvä mamageroija osaa tehdä tunteensa eikä ole naisellisen oidipaalinen omalle sukupuolelleen. Se on naisena olemisen suurin heikkous, ja kun sen tausta on oikeasti geneettisessä perimässä, sen korjaaminen ei ole mahdollista. Sen tunteminen tekee kuitenkin tyhjäksi ne “tyhmyyspelit”, joissa suomalaiset nuoret naiset ovat jäämässä jyrän alle, ja tutkimusten mukaan jo yli puolet on psykofarmakoiden ja päihteitten yhtäaikaisia käyttäjiä, mieleltään tasapainonsa menettäneitä ja työuupuneita sairaita ihmisiä.

Vielä suurempi tuo prosentti on aikuisten, keski-ikäisten ja nyt eläkeikäänsä turhaan odottelevien kohdalla. Suomalainen yhteiskunta on jatkossa yhä enemmän koulutettujen, älykkäiden naisten ylläpitämä, jossa jatkossa on syytä paneutua työympäristöön ja sen kohentamiseen. Vain sitä kautta kohenee myös miesten työympäristö hieman samaan tapaan kuin vaikkapa vankiloissamme, jossa naisvankien raju lisääntyminen toi samalla korjauksia myös miesten kohteluun suljetuissa kopeissaan. Mamageroijalla on suuri vastuu myös poikalapsista, miehistämme. Mamageroija on viime kädessä myös vastuunsa kantava älykäs äiti.

Hyvää Naistenpäivää