Kolmatta linjaa takaisin

..saa kaikki saatavat jokainen...

Kolmas linja on käsite jossa moderni yhteiskunta otti 1900-luvun puolivälin jälkeen irtiottoa markkinaliberalismista ja perinteisestä sosialidemokratiasta. Myöhemmin kolmannen tien toi tunnetuksi englantilainen yhteiskuntatieteilijä Anthony Gidden. Maalaisliitto käytti vaalipropagandassaan tätä “kolmatta tietä” heti sotien jälkeen ja Kekkonen julisti oman teollistamisreforminsa samaan aikaan. Syntyi Pohjois-Suomen raskaan teollisuuden rakenteet Ouluun, Tornioon, Kemiin ja Raaheen sekä Kemijoki yhtiö jatkamaan puutavarayhtiöiden omistaman Pohjolan Voiman aloittamaa koskien rakentamista.

Kolmannen tien evakot

Syntyivät Lokan ja Porttipahdan altaat sekä koskisodat Kuusamossa. Samalla rakennettiin Lapin tiet ja infrastruktuuri myöhemmälle tavallemme siirtää luonnonvarat rattailla etelään sekä turistit pohjoiseen tuontitavarana. Energia kulki linjoja myöten etelän taajamiin ja pohjoisessa alkoi siirtolaisuus Ruotsiin ja juuri rakennetut kylät autioituivat. Monelle evakkotaival oli jo neljäs peräkkäinen. Ensin Karjalasta Sompioon ja Sompiossa saksalaisten polttaessa sen korpeen turvaan vainolaista. Sitten allasevakkona Lapin kyliin mikä minnekin ennen Ruotsiin muuttoa.
Energia ei tuonutkaan mukanaan sitä käyttävää ja omat luonnonvarat jalostavaa lähiseudun teollisuutta. Ruotsista vuonna 1809 erotetut suomalaiset palasivat sinne takaisin suurin joukoin ja juhliva tätä tapahtumaa juuri tänään 200 vuotta myöhemmin. Jotkut kutsuivat juuri tätä tietä kolmanneksi tieksi ja palasivat myöhemmin Kallion kolmannelle linjalle Fredin laulamana ja hiven katkerina. Nuoruus oli jäänyt taakse kolmannen tien kulkijana.

Hämärä ja epämääräinen tie

Sakassa termistä puhui jopa Adolf Hitler ja viimeisimpänä Tony Blair brittien linjana. Kolmannen tien hahmottelu on yhtä vanha kuin 1800-luvulla syntynyt sosialismin ja kapitalismin vastakkainasettelu. Se on ollut etenkin poliittisen retoriikan väline kun vaikeaan valitsevaan tilanteeseen on hankittu etäisyyttä eikä uudesta linjasta ole oikein selvyyttä. Kolmas linja on aina hämärä ja epämääräinen.

Matti Vanhasen kolmannella linjalla ei ole yhteistä talousteorioihin, ei Anthony Giddensin julkaisuihin. Saman on havainnut Helsingin Sanomat (16.1) pääkirjoituksessaan, mutta moni löytää yhtymäkohtia historiaan. Vanhasen ohjelmassa on vahva ideologinen lataus ja siinä on haettu selvää pesäeroa markkinaliberalismiin. Samalla se on pyrkimys heittää haastetta kokoomuksen suuntaan joutumatta kuitenkaan suunnitelmatalouden toteuttajaksi.

Valtio etsii rooliaan

Valtion vahvempi rooli korostuu kun jopa suurimmat kaupunkikuntamme ovat joutumassa vaikeuksiin ja elävät syömävelalla. Kun vastattavana on globaalit kriisit, ilmastomuutos ja jatkossa pettymykset vapaana raivoavaan markkinaliberalismiin, kolmas tie on paluutta vanhaan korostamalla kotimaista investointiastetta, kotimaista kulutusta ja lopulta perinteisiä aluepolitiikan infrastruktuurihankkeita. Keskustan puheenjohtaja on palannut puolueensa vahvimmille juurille ja jo maalaisliittoajan traditioon.

Kritiikki kohdistuu ohjelman sisältöön, pieniin yksityskohtiin suomalaiseen tapaan. Tällaisia ovat eläkerahastot, liian pieni tuki osaamiseen, eläkeiän korottamiseen, infatruktuurihankkeiden luonteeseen osana aluepolitiikkaa ja maan asuttuna pitämiseen. Suomesta puuttuu visionäärisen ajattelun kulttuuri ja niinpä globaali visiointi kansallisena jumittuu näpertelyyn päivän teemoissa ja aina muutama vuosi Suomessa muuta maailmaa takana.

Väärin ymmärretty signaali

Näin se näyttäisi läheltä katsoen. Kauempaa ilmiö ei ole toki pelkästään retorinen ja paluu kolmannelle linjalle Fredin mukailemana iskelmänikkarin nostalgiana. Ohjelmassa on ensinnä myönnetty elvytysohjelman tarpeet ja valtion osuus tulevan talouskriisin ahdingossa. Vanhanen myöntää kuinka kauan jatkuva parin prosentin kasvu olisi kansallisesti johtamassa “hiljaisen näivettymisen tielle”. Valtio nähdään aktiivisena osallistujana eikä pelkästään siltarumpujen näpertelijänä globaalissa taloudessa.

Ohjelmassa myönnetään kyseessä olevan löysän vision eikä se sido nykyistä hallitusta. Se on pikemminkin haaste kokoomuksen ja demareiden suuntaan tavalla, jossa on vaikea olla eri mieltä pääministerin tekemien havaintojen kanssa. Tehtiin mitä tahansa, avaus on nyt pääministeri Matti Vanhasen kolmannen tien kulkijana.

Poliittisesti kolmas tie ja sen sitominen vanhaan traditioon, kekkosajan kulttuuriin, on väärä signaali globaalissa ja kokonaan uutta mallia hakevassa maailmantaloudessa. Kun samaan aikaan seuraa millaisen kokoonpanon Barack Obama on löytänyt omalle kabinetilleen, näkökulma on entistäkin virheellisempi. Jäykkäniskaisesta ideologisuudesta irtaudutaan ja kädenojennus tapahtuu myös islamin suuntaan. Barack käyttää jo toista nimeään “Hussein” ja on tulossa ulos Lähi-idän ja Etelä-Aasian väkivaltavyyhdestä. Barackin on puhdistettava Yhdysvaltain “imago” muuten kaikki muu on turhaa. Matti Vanhanen on paininut saman ongelman kimpussa puolueensa kanssa porvarihallituksessa.

Yhdysvalloista saatu signaali

Yhdysvalloissa avainhahmoja ovat jatkossa kokeneet virkamiehet ja oikeusoppineet kuten oikeusministeri Eric Holder ja CIA:n johtaja Leon Panetta, joiden on saatava ryvettynyt tiedustelukoneisto samalle aaltopituudelle Internet -sukupolven ja muun ihmiskunnan kanssa. John Brennan veti oman ehdokkuutensa pois vasemmistoblogaajien vaatimuksesta, jotka väittivät hänen hyväksyneen kidutukset.

Bushilla ei ollut puutetta asiantuntijoista. Hän ei vaan kuunnellut heitä tai oli oikeammin väärien voimien vietävissä ja tahdoton sätkynukke. Vaikutusvaltaisimmiksi kohosivat kiihkeimmät uuskonservatiivit. Tällaista pelkoa Matti Vanhasella tuskin on pienen maan painiessa aina lopulta globaalin kriisin jälkimainingeissa. Kriisipesäkkeiden realiteetit tunnetaan toki Suomessa ajoissa ja niihin osataan reagoida oikein ja välttäen Kekkosen pelkäämä ja ääneen lausahtama totuus “Onko maalla malttia vaurastua”. Vai olisiko pelko sittenkin aiheellinen ja virheet jo tehty?

Puolustusministerinä istuva Robert Gates on diplomaattinen kehitysavun tuntija ja turvallisuusneuvonantaja James Jones entinen Nato-kenraali. Hän tuntee Irakin ja Afganistanin kuin omat taskunsa ja korkean profiilin sukkulointi jää lopulta ulkoministeri Hillary Clintonille. Clinton osaa taatusti läksynsä.

Onko Obaman lopultakin pettymys

Oleellista on että kolmas linja näkyy nyt Yhdysvaltain toimiessa maailmalla kuten ennenkin samojen motiivien ajamana ja erot ovat nähtävissä lopultakin vain Bushin kyvyttömyydessä käyttää neuvonantajiaan oikein ja Obamanin oletettu kyky toimia itsenäisemmin ja jäämättä saalistamaan luolassa piileksivää terroristia maailmapolitiikan huipulla vallan siirtyessä aikanaan varapresidentti Dick Chneylle ja tämän lakimiehelle David Adingtonille.

Obamanin peikkoja ovat Chicagon demokraattimafia, ahne ay-liike ja tietysti mustat kansalaisoikeusaktivistit. Dawn Johnsen, oikeusaputoimiston johtaja ja Clintonien suojissa noussut professori, saattaa puuttua hanakasti presidentin valtaoikeuksiin kertoen hänelle yhtenään mikä on laillista ja mikä laitonta. Se on juristin tapa käyttää valtaa toiseen juristiin.

Kolmannen tien kolmas kulkija

Kolmas Suomen kolmannen linjan ohjaaja on Yhdysvaltain ja EU:n ohella Venäjä ja Vladimir Putinin asema siellä. Poliittiset oikeudet kansalta ostanut Putin on rahansa käyttänyt ja alkaa todellinen kilpailu vallasta. Se näkyy tavalla, jossa uskotellaan kaiken olevan hyvin, mutta samaan aikaan yhtenäisyys rakoilee ja alkaa pelottelu ulkoisesta uhasta. Johdon politiikkaa on noudatettava tai uhkaa maanpetosta pahempi tuomio. Aletaan puhua “valtiota vahingoittavista rikoksista”.

Kun jättimäisiä öljy- ja kaasuvaroja ei ole käytetty oikein, vuosi Venäjällä alkaa yhtä kehnosti kuin muuallakin maailmalla. Ukraina on kaasuvarkaana ongelma kaasuputkelle ja sitä on vietävä Itämeren halki. Ukraina varastaa ja köyhdyttää Venäjää.

Kun poliittisen kannatuksen ostoon käytetyt rahat eivät ole tuottaneet tulosta, jättimäiset öljytulot eivät monipuolistaneet Venäjän taloutta, seuraava askel on poliittinen lasku ja alkaa kilpailu vallasta. Kuinka kalliiksi poliittisen vallan ostaminen tulee, se ratkaisee lopulta Suomessakin kansan tavan hahmottaa valitun kolmannen linjan uskottavuus ja laman mukanaan tuomien visionäärien kyky reagoida tulevaan ajoissa. Kolmannen linjan hakijoista missään päin maailmassa kenelläkään ei näyttäisi nyt menevän erityisen hyvin.