Kuntavaalit 2008

Vaalit


Kuntavaalit 2008 muistuttivat erehdyttävästi 1970-luvun niitä aikoja, jolloin vennamolainen populismi levisi ja valtasi asemaa keskustan ja etenkin kommunistien ydinalueilla. Tuolloin yhdyskuntarakenteet maassa muuttuivat ja korpikommunismi ei tuonut lohtua maalla yhtään sen enempää kuin teollisuuskommunismi taajamissamme. Samaan aikaan voittajana oli myös Kansallinen Kokoomus. Niin oli nytkin. Kekkosviha eli parhaita päiviään eikä se ole laantunut vieläkään.

Oliko siten mitään eroa ja mikä yhdisti näitä aikoja?

Ensinnäkin molempia aikoja yhdisti maailmanlaajuinen lama ja Suomessa valtaisa muuttoaalto ja epävarmuus, katkeruus. Suomi autioitui kyläkunnittain ja matkasimme Ruotsiin, osa Helsinkiin. Suomi jakautui silloin kahtia ja niin se tekee nytkin. Syntyi hyvinvoivien yläluokka ja yhä pahemmin köyhtyvien ja yhteiskunnasta vieraantuvien joukko. Nyt se on vaan paljon voimakkaampaa ja näkyy katukuvassa Helsingissä. Maaseutu on jo surutyönsä tehnyt. Vain juoppolallien joukot Forssassa kertovat saman taudin jälkioireista.

Toistuvaa historian aaltoliikettä

Kun muutin Forssan 1990-luvun laman pahimpana vuonna, asukkaita oli liki 22 000, nyt liki 4000 vähemmän. Jossakin ovat kunnan parhaat aivot ja oletan että he asustelevat Helsingissä hekin kuten tapahtui 1970-luvulla. Isoisäni neuvoi kuinka köyhien ja yksinkertaisten kanssa ei pidä ryhtyä riitelemään eikä muutenkaan käymään kauppaa. SE pätee edelleen. Poliisi hoitakoon ystävät pahnoille, olivat nämä sitten miehiä tai naisia. Ja niin on käynytkin. Äänestä siis poliisia, neuvoi isäni, poliisi hänkin. Poliisi tuntee asiakkaansa, sinä et, neuvoi nyt 93 -vuotias vanhus.

Vielä 1970-luvulla vaaleissa sentään kävi 85 % suomalaisista ja uskoi demokratian voimaan, protestiääniin. Nyt ”rotestiäänet” nostivat vaalien osallistumista 4 % kiitos Timo Soinin, takavuosien vennamolaisen pierun, Urpo Leppäsen kaverin, mutta silti 40 % jäi pois vaaleista. Urpo Leppänen ei Suomea nyt pelasta edes Timo Soinin katolisen lääkärivaimon rukouksella. Olen pahoillani, mutta tunnen hänet viriileiltä ajoilta, jolloin hän oli vielä työministeri ja Kuuban helmi loisti Hymy lehden palstoilla. Ei nostalgialla tehdä vallankumousta. Kun kymmenen suomalaista kokoontuu yhteen, siellä on vain yksi demari, yksi kokoomuslainen ja yksi kepulainen. Mutta neljä sellaista, jotka eivät käyneet vaaleissa lainkaan. Se on vallankumous ja se on nyt oivallettava Forssan lehteäkin lukien. Niin työlästä kun uuden oppiminen Forssassa asuen onkin. Ja tarpeetonta muuttamatta sieltä koskaan muualle.

Promilleväkeä

Tarvitaan yli tuhat suomalaista, jotta mukana alkaisi olla myös jäsenkirja kepulaisia, kokoomuslaisia, demareita. Se kertoo taudin syyt ja kohta myös seuraukset. Kunnissa valta ei ole poliisilla kaavoituksessa eikä eläkeläisellä kirvesmiehellä terveydenhuollossa. Tämän hoitavat virkamiehet ja raha, riihikuiva raha. Nämä ihmiset, vaaleissa valitut, eivät osaa tai kykene kumpaankaan. Kaavoitukseen tai rahan hakuun maailmalta. Heidän jäsenistönsä on ikääntynyttä eläkeläisjoukkoa ja vaalityö soppajonoja torilla. Elämme viimeisiä tällaisia vaaleja ja niitä oli nostalgista seurata läheltä katsoen. Olla käytettävissä.

Vallankumoaus alkaa Helsingistä - ei Forssasta

Helsingissä ja Espoossa uusvennamolaiset kokosivat itsensä ryhdikkäästi neljänneksi liki 10 % osuudella ja Espoossa, Timo Soinin kotipaikkakunnalla korpikaupungissa, se ylitettiin. Kepu ei ole onnistunut siinä likimainkaan koko historiansa aikana. Siihen tarvitaan kokonaan toisenlaisia ihmisiä kuin nämä Korhoset Pohjanmaalta. Vihreät jyräävät äärivasemmistoa yläpäästä ja uusvennamolaiset alapäästä. Ei ole tilaa jyväjemmareiden jälkeläisten asenteille ja arvoille, he sanovat. Ja se on totta siellä ja se olisi ollut syytä oivaltaa ajoissa kepun puoluetoimistossa. Kokoomus kun hoitaa konservatiivit kuten hoiti jo 1970-luvulla. On hoitanut aina myös valkokaulusköyhälistön kapinat ja nurinat. Vihreät nousivat näiden naisten äänillä ohi demareiden Espoossa ja Helsingissä. Ja vielä reilusti.

Se oli kolmas näiden vaalien varoitus ja signaali ikääntyneen työväen luokan edustajien oivallettavaksi, talonpoikaispuolueen perinneyhdistyksen portinvartijoille luettavaksi. Entäpä kun alkavat äänestää netissä? Saavat koko maassa myös nuorten äänet ja kohta yhtenä vaalipiirinä? Siinäpä on ”vahoille puolueille” painajaista, verkostodemokratiassa. Uusmedia kun ei oikein niele tätä vanhaa mediaa ja sen vakuutteluja. Ei nämä vaaleista pois jäävät nuoret tyhmiä ole, päinvastoin. Te olette sitä, säälittävää joukkoa heidän näkökulmastaan. Se on tulevaisuuden näkökulma. Teidän taas menneisyyden. He kun elävät teidän jo maatessa kalmistossa.

Mahdoton yhtälö itsepetokselle

Maaseudulla käynnistyy todellinen kepulainen taisto hengissä säilymisestä kun vastassa on kokoomuksen ohella vihreät ja nyt uskottavia ehdokkaita saava Timo Soini joukkoineen. Se kun lupaa heille yhtä edustajaa joka vaalipiiristä kolmen vuoden kuluttua. Katkeruus pahenee lähivuosina laman iskiessä ja kuntien vararikkojen todella alkaessa. Yhdistymisiä seuraavat saneeraukset eikä pienin kunta saa yhtään edustajaa Hämeenlinnan kaltaiseen valtuustoon saati herrojen hallitukseen. Miten sen selität äänestäjillesi? Et mitenkään.

Onneksi en ole se poliisi, joka keräsi nyt paljon ääniä. Hänellä kun on myös nyt valtaa ja vastuuta tehdä, ja nyt niitä tekoja seurataan ja tarkkaan. Sama koskee ministeriä ja hänen horjuvaa asemaansa Hämeessä, mutta niin myös muitten maakuntiemme kohdalla. Suomi on muuttumassa rajusti, mutta ei samojen ihmisten toimesta kuin 1970-luvulla. He ovat eläkkeellä ja pelkäävät mihin me joudumme, kuka heidät hoitaa? Onneksi minulla ei ole nyt valtaa, mutta ei myöskään vastuuta. Kiitos äänestäjien Forssassa. He vapauttivat minut muihin tehtäviin. Luojan kiitos.

Kiitos vorssalaisille

Olin käytettävissä vaaleissa. Kiitän niitä pariakymmentä, jotka jostakin syystä äänestivät minua. Mutta erityiskiitos niille, jotka jättivät äänestämättä ja vapauttivat minut tehtäviin, joissa on nyt järkevämpää toimia kuin istuen kunnanvaltuustossa Forssassa. Eilisen päivän unessa. Ei se ole minun paikkani. Mutta tarvittaessa on oltava myös käytettävissä. Se kun kuuluu demokratiaan. Vaikka 40 % meistä ei siihen enää uskoisikaan.

Äänestäjät ovat puhuneet ja pulinat pois. Tiedän toki hyvin, että virkamiehet hoitavat valtuutettujen työn ja että seuraavat eduskuntavaalit muuttavat asetelmia yhä enemmän kohti verkostodemokratiaa. Halusitte te sitä tai jarrutitte loppuun saakka. Yhdessä kunnassa tai erikseen. Kuntapuolueessa tai huseeraten uusvennamolaisina, vihreinä tai missä tahansa kuppikunnassa. Siksi 40 % ei jaksa uskoa enää teihin. Minä mukaan lukien. Kirjoittaen mainostoimistoon, jonka tukea samalla kiitän.

Omituinen vaalitaisto

Tietämättä kenen ehdokkaita me lopultakaan olimme näissä vaaleissa. Niin sekavana ne minulle avautuivat seuraten niiden menoa sisältäpäin ja äimistellen kymmeniä vaalikoneita ja mainostoimistoja, edunvalvojia lähettämässä ehdokkaille omia ohjelmiaan. Puolueen ohjelma jäi niissä vähäiseksi, oikeastaan en tiedä mikä se niistä oli. Vai olko sitä ehkä lainkaan? Jokin oma kone oli, joka laski kannatustamme, joka ei toteutunut vaaleissa kenenkään kohdalla sinne päinkään kuin mihin se oli ohjelmoitu. Joku on puolueessa vieraantunut äänestäjästään. Olisikohan se puoluevirkailija ja -toimisto, mainostoimisto, raha jota käytin ja aivan liian vähän jos lainkaan. Nyt haetaan aatteen kadottanutta syntipukkia ja Forssassa se oli sama kuin koko maassa. Ikävä tuli 1970-luvun maalaisliittolaisia tupailtoja ja hengen luontia yhdessä yhteisöllisessä elämässä. Kiitos demareille kahvista ja vihreille pullasta torilla. Oliko nämä todellakin vaalit vai yhteiset karnevaalit tarjota soppaa nälkäisille ja jakaa kuvakortteja, vappupalloja väärään aikaan? Tätäkö tämä nyt onkin?

Missä Eino Poudiainen?

Ero 1970-luvun vaaleihin oli suuri ja tuttua oli vain television vanhahtava tapa esitellä puoluejohtajia, joista puuttui vain vennamolainen ja pohjoiskarjalainen pienviljelijä Eino Poutiainen ja hänen ”rognoosinsa” syömässä tamperelaisen professori Risto ”Sänkkäri” Sänkiahon (sd) ennusteen. Nyt nämä ennusteet toimivat ilman Einon apuakin. On jotain sentään opittukin yli kolmen vuosikymmenen aikana. Nyt on aika palata puhumaan lentokentästä ja tehtaankadun jatkeesta. Hyvinhän ne menivät vorsassa vaalit.