Kriisi vie visionääriseen johtajuuteen

Teemat kuntavaaleihin muuttuivat visionäärisiksi





Kuntavaalien loppukiri alkaa. Mitkä ovat teemat, jotka tulisi nyt nostaa pöydälle?


Yhdysvalloissa käydään presidentinvaaleja joissa näkyvin teema on finanssikriisi. Se käynnistyi Yhdysvalloista ja se leimaa siellä koko yhteiskunnan taidetta myöten. Barac Obama lupaa tukea työllistäviä yrityksiä, John McCaine tarjoaa rahaa sosiaalimenoihin vanhuksille ja työttömille.



Tässä tilanteessa Obama voittaa vaalit. Se näkyy taitelijoiden tuessa juuri hänelle, ei Bushin kaikesta ulkona olleelle konservatismille. Siihen otetaan nyt rajusti etäisyyttä.


Euroopassa finanssikriisin sankariksi kohoaa Britannian pääministeri Gordon Brown. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on taas tehnyt innokkuudessaan myös virheitä. Oma pääministerimme tuki juuri Brownin näkemystä ja Suomen 1990-luvun alun kokemuksella. Se valinta oli hyvä. Likviditeettiongelman ratkaisuun tarvitaan myös luottamusta.


Kriisi tarjoaa mahdollisuuden tehdä ratkaisuja, joihin ei normaaleissa oloissa olisi mahdollisuutta. Se on innovaatioiden toteutuksen aikaa. Brown haluaa uudistaa maailman talousjärjestelmän ja onnistuu siinä, jos hän saa Kiinan ja Angela Merkelin rahat ja Yhdysvallat saa Obaman presidentikseen. Näin varmaan tulee käymään tässä talouden ja kulttuurin yhteisessä turbulenssissa.


EU:n komissio on ollut sivussa ja Jose Manuel Barroso on osoittanut heikkoutensa. Finanssimarkkinoiden säätelyyn ei ole mahdollisuutta, jos suuret jäsenmaat eivät ole tukemassa. Euroopan roskapankki-idean väläyttämien oli virhe, samoin suurten jäsenmaiden riitaisa kokoontuminen pienten jäädessä rannalle. Barroso ei ole visionääri vaan leimallinen manageroiva oikein tekijä, mutta ei oikeita asioita löytävä.


Kriisi ja laman alku tuovat esille visionääriset johtajat ja innovaattorit. Takana pyristelevät ja poukkoilevat ovat nyt statisteja. Sen tulisi näkyä myös Suomessa kuntavaaleissa. Mitkä ovat kansainvälisen taustan saavissa kuntavaaleissa visionääriset näkemyksemme?


Yhdysvalloissa taide ja kulttuuri näyttää aina tulevan suunnan etukäteen. Nyt Obaman saama tuki on jopa liiankin näkyvää. Siellä saarnataan ihmisille, jotka ovat jo tulleet käännytetyiksi. Bushin ajan suurten mittojen ökytaide on elettyä elämää ja galleriat tyhjiä. McCainia tukevien konservatiivitaiteilijoiden on viisasta olla nyt hiljaa ja pysyä kotonaan. Taide politisoituu ja muuttuu kertomaan lopusta, arktisesta babylonista, joka kiertää Yhdysvaltoja jo toista vuotta voitokkaasti. Arctic Banylon romaanina kulkee rinnakkain maailman huippujen tahdittamassa sirkuksessa. Suomessa sitä aletaan lukea vasta laman alkaessa näkyä ja odotetusti juuri yli vuoden viiveellä. Suomalainen kultuuri kulee pari vuotta jäljessä. Helsingin Sanomat ja Alma Media ovat sen näkyvin jarru. Konservatiivinen linnake kuten Lapin lesbokeskustelu osoitti.




Suomen teema on arvoissamme. Ne ovat nyt rempallaan ja niistä uskalletaan puhua kun on pakko. Yleensä enemmistön rempalleen menneet arvot ovat mahdoton asia poliitikolle, mutta ei enää. Kylmyys ja itsekkyys on turruttanut mielet eikä toisen ihmisen iloon tai tuskaan oteta osaa. Näin keskenkasvuiset lapset ja vanhukset jäävät yksin. Myötäelämisen puute on aina seurausta pitkään jatkuneesta nousukaudesta. Aito elämänilo syntyy muusta kuin talouden noususta, ahneudesta ja kriisi tuo sen näkyville kanssaihmisten hädän tuomana. Syntyy aitoa elämäniloa, jossa vastuunkantaja ei ole enää suuryritys ja voiton maksimointi, konservatiivinen media.

Nousukausi toi mukanaan työn orjat ja narrit, tyhjän elämän näyttämön. Työn hallitsija ja herra ei hallitse elämäänsä mielettömässä kiireessä. Viimeistä päivää elävä ei näe muuta kuin kertakäyttöilot ja pilaa huomisen onnensa. Vasta ikä tuo usein mukaan kyvyn nähdä kuinka sotasukupolvi on lopulta oman elämänsä herra.

Näiden vaalien suomalainen visio on johtajuus, joka oivaltaa mistä syntyy yhteiskunnan nousukauden paha olo, koulusurmat ja vanhusten heitteillejätöt. Monen työikäisen arvot ovat rempallaan ja niihin on uskallettava puuttua riihikuivalla rahalla siirtämällä sitä päivätyön, kodin arvojen tukemiseen Brack Obaman ja Gordon Brown talousopeilla. Ne kun toteutuvat globaalisti, ei omamme.