Arctic Babylon 2011 - Apokryfiset ennustukset
Ensin lämmin kiitos palautteesta lukijoilleni. Olen pahoillani että blogini on ollut vaiti siitä hetkestä, jolloin sain valmiiksi käsikirjoituksen ja julkaisun globaalista weblogista, blogosfääristä ja sen käyttäjistä. Yli kolmekymmentä miljoonaa blogaajaa ei voi olla väärässä! Nyt jo liki sata miljoonaa. Vielä kerran kiitos tuohon prosessiin osallistuneille suomalaisille blogaajille! Forssalaiset ovat saaneet jo oman uuden Kalevalansa! Nyt hämäläisten laulamana. Ja sitten on tietysti Bulevardi.
Isänpäiväksi on valmistumassa kirja, jonka toivon lämmittävän ainakin viimeistään joulupakettina. Tuo kirja käsittelee erittäin ajakohtaisia globaalin ympäristömme aiheita fiktiivisen kerronnan välinein, mutta taatusti faktaan sidottuna! Rakenne on romaanin rakenne toteutettuna tavalla, jossa lomittuu kolme kerronallista keinoa. Tuloksena on ikään kuin kolmesta eri kirjasta koottu yksi yhteinen kokonaisuus. Se päätyykin kolmeen epilogiin; teesiin, antiteesiin ja synteesin. Tai draamaan, tragediaan ja komediaan. Kreikkalaisen kerrontaperinteen mukaisesti. Se oli riski joka oli otettava.
Kirjan kertojana on Pikku Prinsessa. Itse olen mukana vain muistiin merkitsijänä. Kirja alkaakin juuri tällä helpoimmalla tavalla. "Minä" -muodossa ja asetussanoilla, jossa myöhemmin mukaan tulee varsinainen kertoja ja itse jään seuraamaan sivusta. Asia on minulle liian ongelmallinen itse siitä kertoakseni. Se on liian vaikea ja johtaisi narsistisiin tai narrastisiin, hermenuttisiin harhoihin. Kertoisin omiani ja ohittaisin lukijan tavan hahmottaa webympäristön globaali vuorovaikutteinen ja moniulotteinen media. Kirjoittaja eksyy helposti omille poluilleen.
Kirja on siis suoraa jatkoa jo julkaistuille kahdelle edeltäjälleen. Vain kerrontatapa muuttuu tieteellisestä, mutta tinkimättä tippaakaan tavassa pysyä totuudessa. Sellaisena kuin lukija vain voi sen hahmottaa ja avata! Itse olen vain välikäsi, jonka romaanin joku halusi syödä kuin sika remeltäen tai rukosmyllynsä kimpussa jo etukäteen. Romaani syö kuin sika. Hyvästä romaanista on monelle eväitä.
Prinsessa seikkailee tavaten institutionaalisia henkilöitä tai kipisikuvia historiasta. Hän luo perustan ja puitteet, kehystää tapahtumat. Hän auttaa minua ymmärtämään, mistä on kysymys kun aika kulkee kahteen suuntaan, hidastuu ja pysähtyy, paikka on menettänyt merkityksensä, on neliuoltteinen. Hän avaa silmäni historian vanhoja harhoja ja pinttyneitä uskomuksiani oikoen. Dogmit ja teoriat saavat siinä uuden ymmärryksen. Siinä hän muistuttaa ranskalaisen filosofin ja lentäjän Antoine St. Equperryn monen rakastamaa Pikku Prinssiä. Prinsessat vain eivät ole Prinssejä... Ja tämä Prinsessa osaa asiansa ja puitteet puhua ovat komeammat kuin Al Gorella tämän puhuessa nostolavalla epämillyttävästä totuudesta. Totuus nyt vain on aina epämiellyttävä...
Totuuden tehtävä ei ole saada ihmisiä nukkumaan, unisiksi. Uuden globaalin uskonpuhdistajan tehtävä on mennä pidemmälle kuin mihin Martti Luther pysähtyi tai josta Nietzsche aikanaan apostoleja moitti. Pelkuruudesta. Ja paaveja tavasta karsia apokryfiset osat pois Raamatusta.
Nyt ne tekevät sinne paluuta. Apokryfiset kirjoitukset palautetaan Raamattuun myös Suomessa. Uskonnot ja kirkko ovat palaamassa juurilleen. Ihmisen geneettinen ja kulttuurinen, kollektiivinen muisti, alkavat kohdata toisensa myös moraalin oivaltajana. Kieli "valehtelevan eläimen" heuristisena välineenä ja nuorena tulokkaana alkaa raottaa webympäristön altruististen lasten kautta aikuisen maailmaa... Luonto lähestyy meitä lastemme kautta.
Se on globaalisti luova ja innovatiivinen prosessi, evolutionaarinen ilmiö ja ehdottoman demokraattinen. Siinä tulkinta jää aina lopulta lukijalle ja tämän kyvylle ottaa vastaan ja yhdistää. Ei ole enää muuta taidetta kuin klusteroitunut taide. Ei myöskään muuta tiedettä. Kuinka kirkko ja uskonnot voisivat olla tästä globaalista imiöstä jotenkin erillinen prosessi? Siellä missä kirkko ei ole maallistunut, kulttuuri on kiinni geeneissä ja kollektiivisessa perimässä, Jumala on elävä ja moraali myös ympäristöön toinen kuin omamme.. Kielen rakenne kokonaan toisen maailman avaava kuin olemme oivaltaneet... Tunnekieli ei ole lapselle bisneskieltä.. Kieli on suhteellisuusteoriaakin tärkeämpi asia oivaltaa ja vielä vaikeampi asia ymmärtää.. Se on koko tajuntamme ja piilotajuntamme ydin eikä muuta lopulta ole.. Lämmin kiitos Agricolalle, Lönnrotille, monille kielen rakentajalle..
Oma tarinani alkaa tästä. Kolmivuotiaasta ja rukosmyllystä, vähäpapista. Mutta ei lainkaan riettaasta. Sen tarinan kertokoon muut. Oma tarinani ei ole viihdettä. Meille tarjotaan nyt liikaa kirjallisuuden kaapuun puketunutta unilukemista. Vanha media ja kirjallisuus alkoivat kilpailla uuden median kanssa sen omimman osaamisen ytimessä. Siinä se ei voi menestyä! Vain pilata tärkeimmän, kielen.
Kolmas tarina ja kertomus liittyy omaan aikaamme ja sen kytkentään kertojan, Pikku Prinsessan luomaan kehystarinaan tavaten mm. Darwin ja Freud, pyhimys ja paavi, byrokraatti ja matemaattikko, talonpoika ja työläinen.... Se kertoo miehistä, joilla on halu ja kyky käyttää valtaa. Se kertoo ihmisistä, joilla on käytössään parhaat tiedot, verkostot ja klusterit sekä kyky oivaltaa miten uusi tiede liittyy tuhatvuotiseen traditioon ja sen usein mytologisena pitämäämme kansojen kollektiiviseen muistiin. Kirja kertoo ihmisen kyvystä käyttää ja yhdistää monitieteistä vanhaa tieteen perimää sekä oivallus hahmottaa se oman aikamme uusimpaan teknologiaan, informaatioteknologiaan, nanoteknologiaan, bio- ja geeniteknologiaan, transgeeniseen ihmiseen. Kirja kertoo vallasta ja rahasta, jolla ei ole kotia eikä moraalia mutta suora yhteys sellaiseen koodistoon, josta Da Vinci koodi oli vain kalpea aavistus... Siinä ei ole mitään hauskaa saati viihteellistä. Hauskan ja viihteellisen seikkailun kirjoittakoot muut.
Valta sokaisee. Täydellinen täydellisesti. Näin myös jumalat ja jumalten antamat lupaukset maailmassa, jossa Jäämeri on sulamassa ja Nooa on menemässä lakkoon. Häntä tukevat taivaan tekniset yhdessä suurten nerojen kuten Leonardo Da Vinci ja Rene Descardes johdolla. Alakerran ihmisten kanssa tehty sopimus myös sen kolmessa hindujen kerroksessa on pitävä myös silloin, kun mukana on ollut juutalaisten ja kristittyjen suppeampi sopimus Nooan tekemänä ja sateenkaaren värein. Oman tieteemme deduktioon ja luonnonlakeihin sitoen.
Jos tieteen deduktio on muilta varastettu, syntyy ongelmia. Jos kulttuurimme on muilta lainattua ja väärin ymmärrettyä, syntyy lopulta tyhjän rukousmyllyn ääni.. Jos kaikki on lainatavaraa, ihminen valehteleva eläin, koko yhteiskunta on rakennettu hiekalle.
Hindujen Veda oppi on arjalaisten jälkeläisten Rigveda oppia... Kohtalo ja deduktio sitoo myös jumalat ja kilpailu jatkuu uusissa sfääreissä sielläkin... Jäämeren hyiset aallot aiheuttavat vesivahinkoja... vastuu siirtyy jumalille.. rikolliset palaavat rikospaikoille... hakaristi muistutta veda-opin pyhästä kollektiivisesta muististamme. Kaikkea ei pidä tärvellä... Viimeisenä omat geenimme...
Ja niin odottelemme päivää, joka oli Maya-kansan astrologien laskemana historian viimeinen ja heidän astrologiansa oli Einsteininkin suhteellisuuden ja kvanttimekaniikan ymmärtävää osaamista. Me vain tuhosimme sen eurooppalaisina barbaareina.. Vuosikin heillä oli liki 500 vuoden mittainen. Meille riittää neljännesvuosi... Alkaa kertomus vanhan ja uuden maailman välillä, vanhan ja uuden liiton kädenväännöstä, jossa jesuiittojen Musta Paavi on yhtä puhdas kuin natsien ihnmiskokeita jatkavat ja pelolla ihmistä hallitsevat uudet globaalit vallankäyttäjät. Ja kaiken takana ovat webymäristön altruistiset nuoret ja heidän kykynsä muuttaa uutta ajatonta ja paikatonta maailmaa, Baabelin tornin korkuista arktista Jäämerta, arktista Babylonia...Taivaassa valmistaudutaan vaaleihin.
Arktinen Babylon, Arktinen Babel ja sen apokryfiset ennusteet ilmestyvät 560 sivuisena isänpäivän aattona. Jokainen sen kertomus on mahdollista tarkistaa dokumenteista, joita kirjan loppuun olisi tullut lähdeluettelona liittää mukaan arviolta noin 500-1000 nidettä!
HYVIÄ LUKUHETKIÄ
Matti Luostarinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti