Pelkistäminen ja pragmaattinen kaventavat luovuutta
Vastaus prof. Johennes Lehtoselle (HS 6.7) ja dos. Jari Ehrnroothille (HS 28.6)
Professori Johannes Lehtonen (HS 6.7) vastaa dosentti Jari Ehrnroothin (HS 28.6) psykoanalyysiä koskevaan kirjoitukseen todeten kuinka psykoanalyysin kohdalla elämme Suomessa parhaillaan vaihetta, jossa kriittinen tutkimus lisääntyy ja lumous on haihtumassa. Tällöin yksinkertaistaminen ja pelkistäminen johtaa enemmän harhaan kuin vie lähemmäs todellisuutta.
Freudin merkitys ei näy niinkään psykoanalyysissä kuin laajemmin yhteiskunnallisessa analyysissä yleensä. Psykoanalyysin isä loi vapautusliikkeen, jossa mukana ovat nyt filosofit, kulttuuriantropologit, semiootikot sekä monet yhteiskuntatieteitä lähellä olevat tutkijat.
Freud oli aikansa lapsi siinä missä toki muutkin suurina neroina nostamamme tieteen jättiläiset. Usein idean, innovaation tai teorian takana on ensin yhteiskunnallinen prosessi, jossa kyseinen löydös tai Lehtosen kuvaama uuden lumous saa kypsyä ja otetaan vastaan. Näin oli myös aikanaan Charles Darwinin ja evoluutioteorian kohdalla ja sen suhteessa liberalismiin. Sen sijaan esim. suhteellisuusteoria ja sen löytäjä Albert Einstein joutui odottamaan kauemmin ennen kuin löydöksen lumous alkoi hahmottua. Olkoonkin että esim. kirjallisuus käytti aikamatkailua jo 1800-luvulla ja teoriaan rakentuvia viihteellisiä osia oli olemassa ja palapelin osat tunnettiin. Niistä oli teorialle ehkä jopa enemmän harmia kuin hyötyä olkoonin että Einsteinin omat ”unet” avautuivat hieman samaan tapaan kuin Freudin ja Darwinin sidoksissa yhteiskunnalliseen viitekehikkoon. Innovaatiossa oleva uuden löydöksen ”lumous” ei ole yksitäiselle tutkijalle erityisen kiitollinen alkuvaiheessaan, ellei siihen liity juuri tätä yhteiskunnallista kypsymistä. Dan Brownin kirja Da Vincin Koodista, jossa yhdistetään mytologian ja uskonnon aineksia fiktiivisesti muutamaan faktaan, on juuri tällainen tilausta siirtävä hengen tuote ja lumous haihtuu turhuuden markkinoille ja josta mm. Einstein sai aikanaan kärsiä aikamatkakoneiden harhaillessa tieteen vanavedessä.
Unien löytäjän suuri lumous oli sidottu jo aikanaan moneen sellaiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan, jotka odottivat avaajaansa. Seksuaalivietin ja aggression ristiriidat, naisen asema, neuroottiset pelot, alitajunnan ja unen välinen suhde olivat vain osa tätä suurta odottajan tuskaa. Kreikkalaisesta mytologiasta lainaamillaan käsiteillä Freud kytki löydökset aikalaisten silloiseen laajempaan kulttuuriseen käsitteistöön. Nykyisin puhuisimme yhteiskunta- ja aluetasolla sosiaalisesta muistista tai -pääomasta, alueellisesta oppimisesta, nettinuorista, informaatioyhteiskunnan uusyhteisöistä ja niiden ihmissuhdepelkistyksistä.
Jättäisinkin Lehtosen kirjoituksesta turhana pois rajauksen ”psykoanalyysin kohdalla” ja kuvaisin kuinka me Suomessa ylipäätään elämme nyt vaihetta, jossa alue, yhteiskunta ja sen instituutiot ovat prosessoimassa omia uniaan hieman samalla tavalla kuin alueellisen identiteetin kohdalla aloimme popularisoida tiedettä ja tutkia ”juuriamme” sukututkijoina. Tällöin käytetään usein käsitteitä monimielisyys, vaikeaselkoisuus, verkostot ja poikkitieteisyys. Näistä viimeinen johtaa yleensä myös poisoppimisen pakkoon, jotta uuden tieteenalan konventio voisi avautua. Meille suomalaisille tyypillisin ”poisopittava” on juuri pelkistys, pragmatismi ja vähäinen kyky divergoivaan idearikkauteen tai visionääriseen tiedon vastanottoon ja käsittelyyn. Vieraissa kulttuureissa tällainen yksinkertaistaminen ja pelkistäminen vie tulkitsijan enemmän harhaan kuin lähemmäs todellisuutta ja uuden todellisuuden vaikeaselkoisuuden ja monimielisyyden oivaltamista. Erityisesti näin on kulttuureissa, joissa esim. kielen ja uskonnon ainekset ovat meille täysin vieraita ja avautuvat vain osittain tai ei lainkaan. Osittain avautuvat ovat usein juuri pelkistyksiä ja tuovat mukanaan pikemminkin todellisuuden vääristymiä kuin niiden vaikeaselkoisuuden tai monimielisyyden.
6.7.2006
Matti Luostarinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti