Konvergoiva latino, divergoiva saksalainen
Topelius kuvasi Maamme kirjassaan kuinka Luoja on armollisesti yhdistänyt hämäläisten kivenpyörittäjien maakunnan naapuriksi savokarjalaiseen sananpyörittäjien heimoon. Omana aikanamme saamme lukea kuinka miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Tässä miehet kuvataan tunneköyhinä, kiven pyörittäjinä ja naiset kielellisesti lahjakkaina ja luovina. Jalkapalloa seuraten voisimme kuvata nyt kuinka latinalainen samba on innovoivaa ja luovaa siinä missä eurokultuuri on jähmeämpää ja muistuttaa saksalaista tai angloeurooppalaista tapaa tehdä rikkaasta pelistä mahdollisimman tylsää. Suomalaiset osaavat tämä tylsyyden ruotsalaisiakin paremmin.
Innovoivuus ja luovuus ovat seurausta konvergoivasta tai divergoivasta kulttuurista ja ihmisen tavasta ajatella, tuntea ja toimia, hakea tieto joko pragmaattisesti ja käytäntöön kiinnittyen, kyberneettisesti kaiken aikaa uutta luoden tai konstruktiivisesti, sisäsyntyisesti ja tiedostamatta. Konstruktiiviselle tiedolle ja ”jalkapallolle” prosessi on sosiaalisesti tahaton, uutta tietoa ei luoda pelin aikana. Uusi tieto ei ole päätöksentekotilanteen pohdintaa, ongelman ratkaisua vaan pikemminkin tieto rakentuu sisältä käsin aiemmin koetun kognitiivisina ja normatiivisina muutoksina. Konvergoiva jalkapalloilija koulutetaan kontrolliin, käytäntöä lähellä olevaan ja sitä palvelevaan pragmatisimiin, pelkistyksiin, staattisiin ja turvallisiin ratkaisuihin, konservatiivisuuteen sekä konventiota ylläpitäviin vallan välineisiin. Koulussa konvergoiva lapsi opetetaan tekemään oikein ja kurilla, mutta ei oikeita asioita ja sallivan, reflektoivan kokemuksen rohkaisemana. Konvergoiva kulttuuri, jalkapallovalmentaja organisoi, yhdistelee, taivuttele, tekee päätöksiä, määrää ja alistaa. Käytännön ajattelussa ja pragmaattisessa toiminnassa toteutuu Suomessa aina konvergoiva ajatusmalli. Rauno Aaltonen kuvasi sen etuna rallikuskeillemme. Nämä voivat keskittyä näin vain yhteen suoritukseen hajottamatta ajatteluaan ”turhaan”.
Divergoiva prosessi on luova ja innovatiivinen. Divergoiva ajattelu ja toiminta hakee aina monia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja, ei hyväksy valmiita malleja ja ratkaisun taustaedellytyksiä, katalysoi ihmisiä uuteen ajatteluun - luovuuteen. Pragmaattisessa ja konvergoivassa hierarkkisessa yhteisössä divergoiva ajattelu tuo mukanaan häiriöiksi koettua omaamalla vähän huomiota maaseudun tai teollisen yhdyskunnan totuttuja menettelytapoja kohtaan. Divergoiva jalkapalloilija jättää slummit taakseen. Muuttava innovaatio on pelkoja aiheuttava häiriö ja pragmaatikko, konvergoiva palloilija ”pelkää” tehdä ”uudenlaista” maalia. Hän kykenee jopa häviämään Ruotsille johdettuaan vielä pari minuuttia ennen pelin loppuvihellystä kolmella maalilla puristaen konvergoivasti peläten mailaansa. Divergoiva ihminen on ”tyhmä” kuvitellessaan voivansa voittaa vielä noin epätoivoisessa tilanteessa.
Tiimin työfunktio on pragmaattisessa yhteiskunnassa kontrolli, ylläpitäminen ja tuottaminen. Vastaavasti konstruktiivisessa ja divergoivassa tiimissä painopiste siirtyy aloitteen tekemiseen, kehittämiseen ja uudistamiseen sekä luovaan spontaaniin innovointiin, samban tahdissa tehtyyn maaliin. Yrityksen tai organisaation johdossa sopeutujat ovat konvergoivia ja pyrkivät tekemään asiat välittömästi paremmin, kun taas divergoivat innovaattorit pyrkivät lykkäämään ratkaisua tehdäkseen ne lopulta toisin kuin muut, Maradonan tapaan ”Luojan kädellä”. Edellinen on siten säilyttävä ja odottaa innovaation saapuvan muualta, josta sen voi jälkiomaksujana kloonata tai varastaa. Vastaavasti jälkimmäinen on dynaaminen ja tuottaa kaiken aikaa itse uutta.
On mahdollista että pragmaattinen yhteiskunta palkitsee jatkuvasti vain nopeaan ja ainoaan oikeana pitämäänsä ratkaisuun johtavaa konventiota ja konvergoivaa prosessia kuin sisältäpäin ja ilman ulkopuolisia paineita ja pakotteita syntyvää divergoivaa ajattelua tai toimintaa. Poliittinen rakennelma palkitsee luonnollisesti enemmistön äänillä ja ne ovat Suomessa aina konvergoivia. Suosimme myös urheilussa konvergoivia, pragmaattisia johtajia sekä valmentajia.
Verkostoissa, internet -sukupolven maailmassa, määräehdot täyttäviä yksilöitä ei haeta kuten jäykissä konvergoivissa hierarkioissa. Verkosto on siten aina salliva, herkkä ja hyväksyvä psykologiselta ilmapiiriltään. Nuoret ja divergointiin kykenevät yhdistävät verkoston juuri luovuuden kohdalla sallivaan ilmapiiriin, jossa luovuus saa vapaasti kehittyä ja muuttua myöhemmin myös innovoivaksi. Omaperäiset ja suuret ideat ovat lisäksi pääsääntöisesti lukuisten ideoiden yhdistämistä ja vuorovaikutuksen verkostomainen ryhmäprosessi. Käytännössä nämä ovat vastakkaisia ja etäisiä elementtejä, vastakkaisia muotoja ja käsityksiä, persoonien välisiä suuria eroja, jotka auttavat luovan prosessin jatkumista ja tuottava nuorille suuria elämyksellisiä ja kokemuksellisia prosesseja. Konvergoiva jalkapallo ei sitä tuota ja nuoret etsivät muita luovempia tapoja toteuttaa itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti