Aika hoitakoon hämäläisten kiireet

Ristiriitojen näkijälle

Vastaus Veikko Mäntylän kirjoitukseen (FL 17.3)

Veikko Mäntylä löytää kirjoituksessaan (FL 17.3) kuntayhteistyössä ongelmia ja kirjoituksessani ristiriitoja, joita en ehdi oikoa muuten kuin pääkohdittain.

Ensiksi Lounais-Hämeen kunnat eivät ole yhdessä EU eikä niitä tule verrata valtioihin.

Toiseksi suuret ikäluokat ja niiden kuoleman odottelu ei ole perusteltu tapa hoitaa asioita hitaan välinpitämättömästi. Varmasti vuoretkin kuluvat ja erosoituvat aikojen kuluessa mereen ja ekokatastrofit niiden mukana, eikä ihmisestä näy jälkeäkään.

Kolmanneksi korkeasti koulutettuja nuoria ei saada ilman omia panostuksiamme eikä yrityksiä ilman asiakkaita. Työ ja työn tekijä kohtaavat kyllä mutta uudessa reaaliaikaisessa, globaalissa ja innovatiivisessa taloudessa. Se ei odota hitainta eikä sitä ohjata Veikko Mäntylän valomerkeillä. Mäntylän analogiat liikenteestä eivät toimi globaali- tai aluetalouteen. Ne ohjaavat vain liikennettä, eivät muuta.

Suomessa on jo poistunut kuntakartalta runsaassa vuodessa yli 60 kuntaa ja poistuu seuraavan parin vuoden aikana sama määrä. Sadan köyhimmän kunnan yhteinen budjetti on noin kolme prosenttia valtakuntamme kuntataloudesta. Paras -hankkeen tavoite ei ole säästää valtakuntamme veromarkkoja. Vaikka hukuttaisimme kaikki sata köyhintä kuntaa Kollajan ja Vuotoksen altaisiin, saisimme säästöjä kuntatalouteemme vain vajaan puolen vuoden kasvun verran. Tuota työtä suorittaa sadassa köyhimmässä kunnassamme sama määrä ihmisiä kuin koko se uusi teollinen potentiaali, johon luova ja innovatiivinen teollisuutemme kasvu perustuu.

Allasalueilla ongelmana ei ole altaan rakentaminen vaan sen odottelu, allaspeikko. Se juuri köyhdyttää ja rapauttaa allaspohjat. Nyt myös Lounais-Hämeen aluetalouden ja yrittäjyyden kuntatalouden toimiessa kriisissä. Kuntien talous on vain osa aluetaloutta mutta erittäin tärkeä etenkin juuri koulutuksessa. Ei nyt pidä puhua vain suurista ikäluokista vaan tulevaisuudesta. Suuret ikäluokat ovat aina olleet äänessä, agressiivisia ja pitäneet huolen itsestään. Niin nytkin. Toisin on näiden hiljaisten ikäluokkien kanssa. Mehevintä luuta ei pidä heittää aina äänekkäimmän räyhääjän ja koiran eteen. Kuntabudjetti ehti vinoutua sosiaali- ja terveysbudjetiksi jo ennnen kuin suuri ikäluokka ehti eläkkeelle. Totta kai politiikka ja demokratia rapautuu kun poliitikko ei päätä enää mistään. Syntyy viihteellisiä ja koomisia henkilöhahmoja joita media käyttää omana selviytymistarinanaan.


Mediatutkija toimittajana on viihteellinen siinä missä lehtensä. Hesarin (HS 16.3) mukaan kaikki Suomen blogit ovat viihteellisiä, kuten isoveli vanha ja perinteinen media. Tätä tutkimusta varten on käyty läpi kymmenistätuhansista, ehkä jo sadoistatuhansista blogeista 50 suurinta. Se on sama kuin kävisi läpi suomalaisista maatiloista viiskymmentä suurinta ja tekisi johtopäätöksiä maataloudestamme. Kaikki tilamme olisivat teollisia sikaloita, muutama valtaisa kanala ja mammutti lypsykarjatila, kartano viljatilana työntekijöineen, Wahlroos fasaanijahdissa. Tämän jälken "tavikset" eli kansanedustajat, joista joka toinen "blogaa". Se on toimittajan tekemää tiedettä, jota me seuraamme. Hyvä matkaa Hesarin sivuille oppimaan uutta, keräämään tietoa siitä miten maa makaa!

Nyt näissä sadassa kunnassa yli 70 % menoista on sosiaali- ja terveydenhuollon menoja. Jopa Forssan tai Iisalmen, Kiteen ja Kajaanin kokoisissa kaupungeissa noin 60 %. Näiden tulisi kuitenkin toimia talousalueensa vetureina tuleville uusille usein innovatiivisille työpaikoille ja hyvinvoinnille. Samaan aikaan vaikkapa Tohmajärven kokoisessa 5600 asukkaan kunnassa kuntatyöntekijöiden määrä kaksinkertaistui 1980-luvun hulluina vuosina. Se oli jopa ohittaa talousalueen keskuksen Kiteen kaupungin.

Jatkossa meille tulee koulutettua työvoimaa vain puolet siitä mikä poistuu työmarkkinoilta. Jotta näitä saataisiin koulutettua, yliopistoja yhdistetään ja ammattikorkeakouluja verkotetaan. Kun ei ole enää oppilaita eikä opettajia vanhan ylläpitämiseen. Veikko Mäntylä ei esitä miten tämä tapahtuisi muuten kuin toteamalla suurten ikäluokkien aikanaan siirtyvän teknopoliksesta nekropolikseen. Tämä vie aikaa puoli vuosisataa eikä ratkaise perusongelmaa.

Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu yhdistetään Lahteen. Kummassakaan kun ei ole entuudestaan edes yhtä yliopistoa, ei koko Kanta-Hämeessä tai Päijät-Hämeessä. Se on laiminlyötyä aluepolitiikkaa 1960- ja 1970-luvuilta. Nyt on sitten pakko käyttää tekohengitystä, jotta edes alempi korkeakouluopetus säilyisi. Sekin tapahtuu ei vain kuntien vaan maakuntien yhteistyönä ja ministeriön ohjauksessa. Miten maaseutupitäjät poliitikkoineen Kanta-Hämeessä osallistuvat tähän työhön Humppilassa, Ypäjällä, Tammelan emäpitäjässä. Entäpä Forssa? Taitaa Lahti ja Hämeenlinna uutena "suurkaupunkina" jyrätä?

Mistä päättävät kuntapoliitikot Humppilassa? Lentokentästä? Minkä vuoksi mennä vaalehin heitä valitsemaan? Hevosenpitolautakuntakin on lopetettu. Paljon ei jää asiaa mistä pohtia Forssassakaan. Kunnan näkyvin asia on edelleen kadun jatke. Muut asiat päätetään muualla. Tätäkö demokratiaa tulisi puolustaa pienissä maalaiskunnissa?

Kunnallistaloudessa sivistystoimi, sosiaali- ja terveydenhuolto nielevät jatkossa yli 90 % äyreistämme. Näiden käyttö tapahtuu ohi peruskuntien kunnanvaltuutettujen ja hallitusten käytännössä jo nyt. Yli 90 % budjetista kulkee ohi demokraattisen valvonnan. Tätäkö demokratiaa Veikko Mäntylä haluaa ajaa ja puolustaa sekä samalla jarruttaa oman talousalueensa elinkeinoelämän ydintoimintojen kehittymistä, yritysten sekä elinkeinoelämän tärkeintä ruokkijaa? Ekokatastrofissa luonnon lakien kanssa ei voi politikoida. Sama koskee toki myös aluetaloutta. Ihmisiä voi vain sumuttaa saadakseen ääniä. Sellainen ei ole reilua aikana, jolloin ekologinen ja ekonominen ovat sama asia. Jotkut ymmärtävät sen heti. Toiset eivät koskaan.

Tohtori Into Saarela puuttuu aivan oikeaan asiaan saman päivän kirjoituksessaan todetessaan, kuinka kyseessä ei ole kuntien liitokset, vaan kokonaan uuden organisaation johtamistaidolliset opit. Forssan oma historia on kovin nuori, eikä sen yhteydessä ole syytä edes puhua kollektiivisen muistin käytöstä tai sosiaalisesta pääomasta. Sen sijaan meillä on oltava organisaatio, joka toteuttaa myös maaseutualueiden tarpeet, ja sitä nyt ei ole kukaan esitellyt edes Hämeenlinnassa tai Salossa. Itse suosittelen Keski-Karjalassa kokeilemaamme verkostoyhteistyötä ja -demokratiaa, jossa mukana on myös tämän päivän teknologia. Kaikkein eniten kaipaamme nyt hyviä selvityksiä ja tutkimusta, joiden tarpeesta Veikko Mäntylän ristiriidoista kertovat kudelmatkin kielivät. Demokratian pelko on demokratian alku myös kunnallispolitiikassa eikä selvityksiä pidä pelätä, päinvastoin. Niitä on vaadittava ja etenkin maaseudulla. Nyt nämä tutkimukset ja selvitykset kiellettin ja juuri maaseudun pienten pitäjien toimesta! Sama asenne esti aikanaan Lahdesta yliopistokaupungin. Se on hyvin hämäläinen asenne ja arvojen priorisoimista. Juuri sen vuoksi on syytä tukeutua länteen ja Turkuun. Rakennettava vahva maaseudun ydinalue ja Lomijokilaakson kattava oman kulttuurimme ylläpitäjä ja sen verkostoitunut kehittäjä. Pienet eivät voi menestyä muuten kuin liittoutumalla yhteen viiden maakunnan reuna-alueella ja sydänmaaseudullamme.