Euroopan hullu vuosi 2014

Vuotta 1848 on opittu kutsumaan Euroopan hulluksi vuodeksi. Sitä on kutsuttu myös kansojen kevääksi “Printemps des peuples” ja vallankumousvuodeksi. Sitä valmistelivat teollistuminen, feodaaliajan rappio, nälänhädät ja kadot, Napoleonin sodat sekä liberalismin, sosialismin ja nationalismin aatteet. Espanja, Preussi ja Venäjä eivät sietäneet Napoleonin ryöstöretkiä ja Wienin tanssiva kongressi oli sekin nimensä veroinen. Kasallisuusaate, Wienin kongressi ja sen “kolme kunniakasta päivää” vyöryivät läpi koko tuolloisen Euroopan ja Belgia, Kreikka sekä Puola asettuivat tsaaria vastaan. Ranska, Saksa, Hasburgien valtakunta ja Unkari, Italia ja Sisilia, Puola ja Valakia, koko Eurooppa oli liikkeellä ja se ulottui myös globaalina ei vähiten Brasiliaan. Eugene Delacroixin maalaus vuodelta 1830 “Vapaus johtaa kansaa” (La liberte guidant le peuple) tuli tuo ajan symboliseksi näyksi kansakuntien esteettiseen sosiaaliseen pääomaan, symboliikkaan. Kriittiset yli sata meppiä Eurovaali 2014 toi mukanaan yli sata eurokriittistä ja eniten Ranskassa, Britanniassa, Tanskassa mutta myös liki jokaisessa EU valtiossa ja Suomessa Perussuomalaisena puolueena jo viisi vuotta aiemmin. Samaan aikaan Ukraina oli jo liki sisällissodan partaalla ja Venäjä kävi taistelua omasta asemastaan idän ja lännen uudessa globaalissa asetelmassa, jossa sen asema oli, jälleen kerran, uhattuna. Järjestettiin irvokkaita vaaleja, joita oli edeltänyt arabi-islamilainen vallankumousten aalto ja talouden syvä kriisi yhteisen valuvikaisen valuutan kourissa. Välimereisen Euroopan alueella nuorista puolet oli työttömänä. Suomessa työttömyys läheni puolta miljoonaa ja silti maa oli luottoluokituksessa, pysyvän lamankin kourissa ja taantumassa, kolmen A:n eurooppalainen valtio. Oli pidettävä yllä uskoa hallitukseen, jota ei enää ollut. Meppivaaleissa valitut edustivat vajaata 10 % kansanvallan äänioikeutetuista. Sama toistui joka valtiossa. Kuka käytti ja kenen antamalla mandaatilla valtaa tässä uudessa uljaassa Euroopassa? Oliko valta annettu vai oliko se ryöstetty? Arabi-islamilainen vallankumous Euroopan uusin hullu vuosi alkoi jo globalisaation aamuna, jolloin Aasia, ja ensimmäisenä Kiina, oli ottanut asemansa globaalissa kilpailussa ja Yhdysvallat taisteli poliittisen ja taloudellisen asemansa puolesta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Venäjä ei ollut koskaan toipunut tuosta alennustilasta, eikä se ollut ensimmäinen kerta valtaisan maan historiassa. Sen satelliitti valtioita kosískeltiin mukaan uuteen maailmanjärjestykseen muistamatta, kuinka niiden historia oli pikemminkin euraasialainen ja slaavilainen kuin eurooppalainen. Euroopan niemen elämä oli ollut sodissa ja suurin muuttaja oli juuri tuo Euroopan hullu vuosi 1848. Se vain oli unohdettu ja myöhemmät sotamme muistettiin. Ei niiden juuria ja juurettomuutta, eurooppalaista yhteistä painajaistamme. Imperialismin akana tehtyjä “löydöksiä” ja niiden oppimatonta ryöstöä ja käyttöä vanhalla mantereella. Käytettiin tieteitä ja taiteita, joita ei tunnettu lainkaan. Syntyi aatteita, joita ei osattu valjastaa muuhun kuin väkivaltaan, eurooppalaiseen osaamiseen, kulttuuriin ja sosiaaliseen pääomaamme. Aatteiden kriisi Kun hullun vuoden suuret aatteet joutuivat kriisiin, alkaen sosialismista ja liberalismista, demokratiasta ja sen ikivanhoista instituutiostamme, uuden internetin ja sosiaalisen median maailmassa, perinteisen vallan, väkivallan vähättely osana 7000 miljoonan ihmisen uutta vuosituhatta, oli jäänyt vähemmälle huomiolle. Euroopan hullun vuoden aikoihin 1830-luvulla Aasia oli vähäinen vaikuttaja, Yhdysvallat ja Nato tuntemattomia ja imperialismi eli omaa elämäänsä, valkoisen miehen tautia. Taantuma traumana 2000-luvulla tähän aikaan oli sula mielettömyys ja sitä ylläpitivät Euroopan ikivanhat sosiaalisen pääoman ja instituutioiden muistot, niiden rauniot. Eurooppa alkoi yhdentyä 1830-luvun hengessä ja tanssien Wienin tanssivan kongressin tahdissa, yksi eteen, kaksi taakse. Valtaosa eurooppalaisista ei vaivautunut vuoden 2014 vaaleihin. Ne jotka vaivautuivat, perustivat uuden liikkeen, johon tulivat mukaan etenkin britit, ranskalaiset, tanskalaiset ja myös suomalaiset jo vuonna 2009 omalla piskuisella Perussuomalaiselle kansanliikkeellään. Se oli hyvin suomalaiskansallinen ja mukautui myöhemmin yleispuolueeksi vihreän liikkeen, kristillisten tai kielipuolueen, työväenpuolueiden kanssa, vanhan agraarin puolueen rinnalla oppositiossa. Sen sijaan eurooppalaiseen liikkeeseen kuului yli sata meppiä. Enemmän kuin kaikki Saksana mepit yhteensä. Sellaista ei voi sivuuttaa, Saksa käyttää meppeineen suvereenia valtaa Unionin sisällä. Eurooppalaiset “persut” eivät ole suomalaisia ensinkään. He käyttävät valtaa suvereenisti ja empimättä. Eivät jää oppositioon nyhjäämään. Siellä ei ole teuvohakkaraisille tilaa eikä hesarille mediana. Levottomuuden pesäke Maailma oli muuttunut ja Eurooppaa ravisteli valtava työttömyys, uudet globaalit kilpailijat, väestöräjähdys, pakolaisvirrat, Intian vaalit sekä globaali ilmastomuutos, Ukrainan oireilu, Venäjä, uusi maailmanjärjestys. Euroopan hullu vuosi 2014 on myös sen uuden mahdollisuuden alku, viisauden vuosi, jos se osataan sellaisena käyttää eikä anneta taantuman ja turhauman viedä meitä 1800-luvun alun niille vuosikymmenille, joiden lopputuloksen me jo tunnemme ja olemme Arktisen Babylon jo lukeneetkin. Paitsi Hesarin ja WSOY:n toimittajat. Eurooppa Aasian niemenä, osana Euraasiaa ja vanhan imperialisminsa vankina, on pian 10 miljardin ihmisen elettäväksi levottomuuden pesäke, jossa valtaa on kyettävä käyttämään rinnan niiden voimien kanssa, joiden juuret ovat Euroopan suuressa vuodessa ja sen synnyssä sekä vuoden 2011 suurissa tapahtumissamme ja uuden aikakauden alussa. Tämän ymmärtämiseen ei jää nyt paljoa aikaa tuhlattavaksi. Aika on nyt pysähtynyt hetkeksi ennen kuin jatkaa matkaansa edelleen syvempään taantumaan ja väärään suuntaan, taantuman ja traumaan. Ellei joku noista yli sadasta mepistä ota ja käännä ajan pyörää jälleen nousuun ja ihmiselle suotuisampaan suuntaan, nuorille työtä järjestäen ja veroparatiisit lakkauttaen, vaihtaen johtoa myös EU:n sisällä, ei vain Ukrainassa.

Helteinen viikonloppu tulossa

Sunnuntaista on tulossa suomalaisille helteinen päivä. Jos joku olisi sanonut olympialaisten jälkeen jääkiekon mitaleista kamppailevan sunnuntain Venäjän ja Tsekin sekä Ruotsin ja Suomen, sitä olisi pidetty hyvinkin todennäköisenä. Jos vuosi sitten olisi kertonut, kuinka meppivaalien voittaja tulee olemaan Perussuomalaiset ja muut sitten kamppailevat asemastaan ja torjuntavoitoista, Kokoomus vahvimpana, sekin olisi ollut odotettu ennuste. Aloita siitä mihin muut lopettavat Uutta ei ole sekään että Eurooppa on saamassa eurokriittiset puolueensa ja että suomalaiset ovat painumassa yhä syvempää lamaan. Hallitus oli varautunut kehnosti lisäntyviin rakenteellisiin muutoksiin ja niitä syvensi sen mediaa myötäilevä tapa nöyristellä uutta mediayhteiskunnan viihteellistä elämäämme. Vakavista asioista tuli kevyttä viihdettä. Politiikka muuttui sekin kilpailuksi gallupien kanssa ja sosiaalinen media laajeni aikamme suurimmaksi maailmankuvia muuttavaksi voimaksi sitten Gutenbergin aikojen. Enkä tarkoita nyt Karl-Theodor von Guttenbergia, Baijerin kristillissosiaalisen unionin suurta lahjakkuutta ja väitöskirjansa plagioinnista mainetta saanutta veijaria vaan Johannes Gutenbergia ja vuotta 1436, jolloin painotekniikka mullisti maailman ja ensimmäisiä painettavia olivat luonnollisesti Raamattu. Plagioinnista tuli kuitenkin tätä kautta monelle ammatti. Sen voi voittaa vain sillä mentaliteetilla, jota Cluster Art edustaa manifestissani jo vuosikymmenten takaa. Aloitat siitä mihin muut lopettavat. Tänään kaikki leviää reaaliaikaisesti ja aika ja paikka ovat kadonneet, väitettiin hetki sitten, kunnes Ukraina muutti kaiken. Paikka ja geopolitiikka, pelon maantiede, tulivatkin takaisin kartalle, aika pysähtyi ja alkoi madella taaksepäin kohti kokemiamme kriisejä, sotia ja niiden esittelyä. Valtamediat kopioivat vanhoja kylmän sodan aikaisia tapahtumiamme ja jatkoivat siitä maailmansotien kautta Krimin sotaan. Aloita uusi sivu Kun Suomi esitellään menneen maailman kartalla, se on silloin aina idän ja lännen välissä ja puskurina. Kun aika pysähtyy ja matelee taantumaan, Suomi alkaa muistuttaa alusmaata ja kaivata muiden apua ja sääliä. Se on seuraava Kreikka ja sitä uhkaavat idän ja lännen pelit ja vaihtorahaksi joutuminen, jälleen kerran, jo kolmannen liki muutaman sukupolven aikana eläen. Alkaa taiteilu, jossa kaksi maailmaa jakautui ensin lahtia ja kohtasi sitten juuri Suomessa, omilla raukoilla rajoillamme. Kahtia jaettu dualismi on taas palannut. Globaali maailma oli kuitenkin uusi ja näkökulmaa oli muutettava. Aina, kun suomalainen jää kiinni dopingista, se ei ole välttämättä rakenteellinen ongelma, jossa mukana on koko hiihtoliitto ja samalla kansakunta mätä siinä missä onneton ikääntynyt hiihtäjämme. Hänet voi jo unohtaa. Lahdessa opittiin uudet kujeet ja sinne voi joskus tulla jopa yliopisto muutamaan Päijät-Hämeen rapautunutta taloutta ja kulttuuria. Tippuminen kuudennelta sijalta maakuntiemme joukossa kymmenen sijaa ja vain Kainuun jäädessä nälkämaineen Lahden taakse, Kajaanin Talvivaaran ruokittavaksi, on kehnoa suurkulttuurin hoitoa Suomen Chicagoa. Sen täytyy hävettää Päijät-Hämeen poliitikkoja. Se on sentään omaa vaalipiiriämme ja vie äänemmekin kakkostien varrella asuen ja Turkuun tuijotellen Loimijoen suunnassa. Ja välissä on vielä kolmostie ja Hämeenlinnakin. Vaalipiirien rajoja on nyt muutettava niitäkin. Tonttu -syndrooma Sunnuntaina on pohdittava kuinka Ferrari ja Mercedes, Williams-talli menestyvät suomalaisten kuskien kuljettamana rinnan kiekkoleijonien uhrautuvan taistelun ja poliitikkojemme ponnistelun päästä vihreämmälle oksalle hallituksesta Brysselin lihapatojen äärelle. Tällöin en tarkoita Williamsilla Williams-Beyerin oireyhtymää, jossa geneettinen virhe saa aikaan oireita, jotka näkyvät myös tonttumaisina kasvonpiirteinä. Se on harvinainen, noin joka kymmenestuhannes meistä sitä kantaa geeneissään. Näiden piirteiden on oletettu olevan taustalla myös moniin kertomuksiin ja tarinoihin keijukaisista ja tontuista, klonkun syntymään ja elämään, jossa mystiikka ja mytologia alkoi peittää alleen arjen harmaan totuuden. Kun maapallolla on kohta 10 miljardia ihmistä, uusseelantilaisen kardiologin mukaan nimetty Williamsin syndrooma on pian liki miljoonan ihmisen vaivana. He ovat hyvin sosiaalisia, puheliaita, ulospäin suuntautuneita ja erittäin tarkkakuuloisia. Älykkyysosamäärä on kuitenkin vain 60 tietämissä, mutta sen puutteen korvaavat muut ominaisuudet. Tähtimäinen kuvio silmissä luo lisää arvoituksellista ja piilotettua syvyyttä näiden sydänvaivoista kärsiviin tonttumaisiin kasvonpiirteisiin. Me joudumme suvaitsemaan poikkeavuutta ja yksi niistä on lahjakkuus ja älykkyys, luovat kykymme ja innovatiivisuus. Parrakas nainen oli monelle yllätys euroviisuvoittajana. Naisella on oikeus kuitenkin partaansa, kirjoittaa Helsingin sanominen aina sanavalmis kirjailija Pentti Saarikosken poika Saska Saarikoski. Saskaa on suvaittava Pentin poikana ja siten taatusti vasemmistolaisena älykkönä. Torjuntavoittojen ilta Kun samalle sunnuntaille ja viikonlopulle mahtuu helleaalto, Euroopan parlamentin valinta ja oman jytkymme päivittely, toimittajien vähättely, Timo Soinin rehevä olemus ja demareitten selittely, miksi kannatus on laskussa, voittajia ovat kuitenkin liki kaikki muut, vaikka eivät yhtään meppiä nyt saisikaan. Torjuntavoitto se on yksikin meppi, oli hän sitten liittovaltion puolesta tai vastaan ja Kokoomukselle riittää kärkipaikka ohi Keskustan. Aina maasta löytyy 40 %:n vaaleissa 20 % vauraita ja omaa etuaan ajavia kokoomuslaisia. Eihän se ole kuin joka kahdestoista suomalainen, äänestysikäinen aikuinen. Oleellista on jälleen se ikävä tosiasia, että liki 60 % ei käy vaaleissa lainkaan ja 13 meppiämme edustaa äänimäärältään vain noin 10 %:a kansastamme. Kerro sitten edustavasi sillä koko maata ja sen antamalla mandaatilla. Siinä on jotain hyvin tonttumaista, vilpitöntä ja sosiaalista, tähtisilmäistä ja koko ajan puhuvaa suomalaisen poliitikon perusvirettä. Päällekkäin pulputtaen muistuttaen lastentarhasta karanneita kurittomia lapsia. Joiden itäpuolella on puskurivaltiona koko laaja Venäjä Aasiaan ja Euraasian liittoon sekä lännessä Skandinavia ja sen viikingit Yhdysvaltoja vastaan ja Natolta suojaten. Etelässä puskurina on baltit ja Jäämerellä, napa-alueella asuen, jokainen askel vie aina kohti etelää. Talikkalan markkinat On vienyt aina ja levittänyt geenejämme pitkin Jäämeren rannikkoja ja joskus hyvin syvälle sisämaahan. Pienten, etnisten ja onomatopoeettisesti kielensä kannat asettavien, luonnon ääniä matkivien kansojen keskuuteen, omalla tavallamme ajatellen ja tonttumaisella tavalla eläen, sairastamatta kuitenkaan Williamsin kuvaamaa syndroomaa. Niitä ei pidä sotkea toisiinsa silloin, kun kyseessä on poikkeava geneettinen ja kielellinen erilaisuus ja sen rikkaus. Emme ole yksin, kun kyse on Jäämeren ymmärtämisestä ja sen rannoilla eläen, Vuoksen rannoilla jo 10 000 vuotta takaperin verkkomme veteen heittäen Talikkalan markkinoilla, Talikkalan kylässä Antrean kunnassa, nykyisessä Kamennogorskin pitäjässä. Nykyisin Antrean kunnan siirtolaiset asuvat Kanta-Hämeessä, Hämeenlinnasta Riihimäelle asettuen ja Viipurin kupeesta muuttaneet Lounais-Hämeessä eläen. Muukalaisuus ja siirtolaisuus on Euroopan suurin kysymys, imperialismi valkoisen miehen tauti ja Karjalan vaakunassa Pyhän Andrean risti sekä punaiset ja mustat värit monelle tuttuja paikkaleimautumisesta ja identiteetistä muistuttavia symboleja. Ei niitä pidä kirota. Musta ei ole väri lainkaan ja Vincent van Gogh haki juuri täydellistä mustaa sypresseilleen. Punainen varoittaa, kertoo suurista tunteista, aggressiostakin ja on ruusun väri rakkaudelle. Leppä ja leppälitu saivat nimensä verestä, lepästä, punaisesta nekin. Se on punaisen onomatopoeettinen nimi ja käsite kielessämme. Karjalan Etelä-Hämeen piiri on osa vilkkaasti toimivaa Karjalaliittoa ja muistuttaa meitä lisääntyvästä sodan ja kriisien aiheuttamista pakolaisvirroista Eurooppaan. Olemme itse hoitaneet asiamme kiitettävällä tavalla ja tiedämme mistä on kysymys. Voimme opastaa siinä myös muita. Hoitakaa asianne omassa maassanne, me autamme teitä kyllä kykyjemme mukaan ja pitkällä kokemuksella, vuosituhantisella, maailman vanhimmalla.

Muista äänestää

Vaalit alkoivat. Se miten ne päättyvät, on sinusta ja minusta kiinni. Kun kumpikaan meistä ei ole ehdokkaana itseään ei voi äänestää. Ketä sitten äänestäisin? En mene tyrkyttämään mitään puoluetta enkä ketään erityisesti. Itse kuitenkin teen näin hakiessani omaa ehdokastani vaativaan tehtävään. Maailma ei ole koskaan valmis Olen työskennellyt EU:n palvelussa jo ennen jäsenyyttämme ja kouluttanut suomalaisia jo 1980-luvun puolella varautumaan tähän jäsenyyteen. Dokumentit löytyvät kotisivultani ja sadoista lehtiartikkeleista. Oli syytä kertoa suomalaisille, mistä voisi olla kysymys ja miten Eurooppa alueiden Eurooppana ei avaudu pelkästään englanniksi. Ei saa olla sinisilmäinen ja omat ehdokkaat on osattava löytää silloiseen parlamenttiin opiskellen jo tulevaa. On oltava visio siitä, mihin Eurooppa on matkaamassa seuraavan parin vuosikymmenen aikana. Kun tärkeimmät päättäjät olivat tuolloin, ja vielä tänäänkin, kansalliset puolueet ja niiden parlamentaarikot, ministerit sekä suuri joukko virkamiehiä komissaarit kärjessä, parlamentin tehtävä jäi aluksi vaatimattomaksi. Nyt on toisin. Eurooppa on muuttunut mutta monenkirjavan kriisin kautta. Se on yrityksen ja erehdyksen tietä ja siksi kallista ja myös hidasta. Eurooppa johdetaan kuten odottaa saattoikin ja kriisin jälkeen tulee aina seuraava. Jatkossa on pyrittävä nopeampiin ja joustavampiin ratkaisuihin. Uuden oppiminen ja valinnat sekä missio ovat strategisesti nyt parempia kuin takavuosina ja Parlamenttiin voimme valita kokonaan myös toisenlaisen arvomaailman hankkineita hakijoita. On siis ihmisiä puolesta ja vastaan sekä siltä väliltä. Lisäksi heidän koulutuksensa on kokonaan tokista luokkaa kuin pari vuosikymmentä takaperin. He osaavat jo läksynsä. Neuvostoliitokaan ei voinut hajota ilman oireilua eikä Ukraina niistä ole ensimmäinen eikä viimeinen. Maailma ei ole koskaan valmis. Haen parhaan mahdollisen lainsäätäjän Kuinka sitten itse menettelisin, jos nyt joutuisin valitsemaan mielestäni sopivimman henkilön Parlamenttiin, lähtemättä tunteilemaan tai manipuloimaan muita tai huijaamaan itseäni. Jos valittavana on vaikkapa juristi, jollainen olisi melkoisen luonnollinen valinta lainsäätäjäksi eurooppalaiseen Parlamenttiin, hakisin parhaimman mahdollisen oikeusoppineen. Luovuus ja innovointikyky ei ole juristin ensimmäisiä tehtäviä mutta älykkyys ja pitkäjänteisyys, looginen ajattelu, auttavat varmasti. Mielestäni paras on sellainen, joka kouluttaa myös muut juristit ja joutuu testaamaan heidän taitonsa yliopistossa. Siihen tehtävään haetaan ja yliopisto kutsuu tai nimeää kansainvälisen tiedemiesjoukon parhaaksi valitseman. Istuva professori joutuu työkseen myös seuraamaan eurooppalaista lainsäädäntöä ja sen valmistelua, osaa sen kielen ja arvioi sen merkitystä kansalliseen käyttöömme. Hän saa siitä leipänsä sekä opettajana, tutkijana että hallintomiehenä. Kun sitä on tehnyt vuosikymmenet, siitä tulee konemaista ja osa muuta elämää, maailmankuvaa ja piilotajunnan työtä. Alan kirjallisuus on tuttua kaikilla sivistyskielillämme. Samoin sen tuottajat. He eivät julkaise viihdekirjallisuutta tai omalla kielellämme, kyökkikielellä. Täysin palvellut (emeritus) on eduksi sekin Edelleen valitsisin mieluiten sellaisen, joka on jo eläkkeellä, emeritus siis professorina, täysin palvellut. Miksi? Koska sellainen henkilö ei ole vain viisain joukosta vaan myös vapaa sanomaan joutumatta pohtimaan asemaansa professorin virassa. Lisäksi hän ei ole enää sidottu mihinkään koulukuntaan, eikä ikä ei ole syynä elää nuoren leijonan tai riikinkukon vuosia, hakea itselleen vihreämpää oksaa. Emeritus ei katoa Brysselin yöhön ja Eurooppa sekä sen kielet ja kulttuurit ovat jo muutenkin niin tuttuja, ettei syytä ole elää turistin tapaan, tai kuten Liisalla Ihmemaassa seikkaillen, vaan jatkaa juristina ammatti-ihmisten joukossa, jotka hän tuntee entuudestaan myös virkansa puolesta ja virkamiehenä. Valinta on siis, paitsi professionaalinen, myös liittyen ihmisen motiiviin ja persoonallisuuteen, kykyyn tehdä tiedettä, tutkimusta ja verkottua siinä jo valmiisiin eurooppalaisiin rakenteisiin. Tiedän sen oman koulutukseni kautta ja sen tuoman kokemuksen antamana elämänviisautena. Härillä kyntäjä kun puhuu häristä ja parlamentti on paikka, jossa härkäpäitä on enemmän kuin Suomessa. Kuin itseään äänestäisi Jos emeritus proffa ei kuitenkaan juristina kelpaa, äänestä sitten vaikkapa itseäsi, itsesi kaltaista ihmistä ja pohdi, mitä hän saa aikaan Euroopan Parlamentissa. Parlamentti ei ole kylätoimikunta, ei kunnanvaltuusto eikä pienen Suomen oma Eduskuntamme. Oleellista on, että äänestät ja käytät valtaasi. Sinulla on vain yksi ääni käytettävissä ja hakijoita on 251 joista vain 13 valitaan. Jos valintasi on oikea, tämä parlamentaarikkosi, meppi, voi saada äänensä kuuluviin koko ryhmänsä ja myös muiden ryhmien avainhenkilöiden verkostoissa. Jos hänet tiedetään ammattilaiseksi, alansa kärkiosaajaksi Euroopassa tiedemiehenä, on mahdollista, että juuri hän on myös seuraava komissaarimme. Eurooppa arvostaa osaamista ja altruistisia ihmisiä. Tolkuttoman itsekkäät ja egoistiset narsistit tunnetaan siellä ja heitä vältellään. Eurooppaan kun ääntä mahtuu ja viiden miljoonan valinnat ovat aivan muuta kuin 50 miljoonan tai 500 miljoonan valinnat. On hyvä suhteuttaa asiat oikein ja huomata, kuinka suomalainen kärkiosaaminen on lopulta Euroopassa ja maailmalla lähellä toisiaan, kunhan kyseessä on juuri kärkiosaamista ja arvot kohdallaan, altruistisia. Emeritus ei lähde kisoihin muusta syystä kuin osoittaakseen olevansa vielä kerran käytettävissä ja niiden arvojen puolesta, johon myös hänen puolueensa on sitoutunut. Se on uhrautumista kansakunnan ja kansainvälisen yhteisön käyttöön vielä ainakin viideksi vuodeksi. Emeritus professorina kun on jo kaiken nähnyt eikä kaipaa sosiaalista statusta, valtaa tai rahojamme. Jos hän sitä haluaisi, siihen olisi toki helpompiakin ja paljon mukavampia keinoja kuin Euroopan Parlamentti ja Perussuomalainen puolue.

Eurovalit lähestyvät - oletko valmis

Eurovaalien ehdokkaat, 251 toiveikasta maailmanparantajaa, liikkuvat turuilla ja toreilla sekä eksyvät joskus myös maaseudulle ja sen varattomiin kuntiimme. Nyt ei saisi puhua sotesta eikä kuntarajoista vaan laajemmista ympyröistä europarlamentaarikon elämässä. Osa kiertäjistä on vanhoja tuttuja, joka viides vuosi Suomen oikulliseen kevääseen eksyviä Brysselin ja Strasbougin kiertäjiämme. Heihin voi tutustua EU:n omilla sivustoilla ja opiskella samalla sen kolmikantaista vallankäyttöä, komissaareja, ministereitä ja sitten näitä parlamentaarikkoja. On toki paljon muitakin ja muistan heidät ajoilta, jolloin itse vietin siellä aikaani ja parasta miehuuttani siirtäen kokemuksia myös Suomeen. Opi puhumaan ja verkottumaan Kun valtaa käytetään 5 miljoonan, 50 miljoonan ja 500 miljoonan joukoille, välineet ovat erilaisia. Kun lakia luetaan pienelle kansakunnalle tai kunnanvaltuustossa, yhteisö on erilainen ja ymmärrys sekin kokonaan toista kuin laadittaessa lakeja kymmenien kansakuntien yhteisille elimille. Jälkimmäisessä tahtoo mukaan tulla byrokratiaa ja kovuutta, joustamatonta elämää. Siitä professorimme ovat pahoitelleet EU:n lainsäädäntöä monen muun ohella. Tässä prosessissa kun eri politiikan muodot vaihtuvat toisella tavalla toisikseen painottuen kuin kotikutoisessa Suomessa ja sen kyökkikielellä asioita hoitaen. Siis tällä onomatopoeettisella ja meille rakkaalla, luonnon ääniä matkivalla kielellämme ja vaikenemiseen tarkoitetulla kahdellakin äidinkielellämme. Mykkä ja yksikielinen ei oikein tahdo menestyä EU:n rattaissa. Jos ei aivan kaikkia kieliä osaisikaan, avainkielet on hyvä tuntea ja kyetä kiinnostumaan muittenkin asioista kuin oman kotimaan ja lähtöalueen tunnelmat samalla myös unohtaen. Ne on osattava ottaa esille oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Empatia on ihan hyvä ominaisuus ja pitkä koulutus. Sydämen sivistys monen koulukunnan kautta hankittuna helpottaa omien verkostojen luottamuksen saavuttamista. Yliopistotutkijan koulutus ja mahdollisimman laajana helpottaa kiinnostumaan aiheesta kuin aiheesta ja silloin kulttuuri ja maantiede, historian tuntemus ja itsensä unohtaminen auttavat nekin. EU:n parlamentissa on oltava enemmän tutkija kuin poliitikko. Muuten siihen väsyy ja kyllästyy yksityiskohtien runsauteen. Suurten asiakokonaisuuksien hallintaa Narsistinen itsensä korostaja ja Machiavellin tapaan valtaan pyrkivä, psykoottisesti käyttäytyvä ihmisillä pelaaja ei ole erityisen kysytty missään päin suurissa organisaatioissa. Jos sellainen ehdokas ilmaantuu kyläänne, kiertäkää kaukaa ja hakekaa mieluummin vaikka oikeassa paikassa hymyilevää humoristia. Nyt on kuitenkin tarjolla huomattava määrä korkeasti oppineita ja hyvän sivistyksen sekä kielitaidon hankkineita ehdokkaita. Vaalikoneeseen kaikki vastaavat hieman konservatiivisesti, jos ovat suurempien puolueittemme seulomia ehdokkaita ja sieltä, vaalikoneesta, ei apua nyt löydy. Kyselemällä Natosta ja suhteistamme Venäjään ei mepin tehtävistä paljoa kostu kun kyseessä on EU parlamentaarikon ura. Ei myöskään auta kysellä sellaista, josta parlamentaarikko ei oikein voi päättää eikä kiinnostukaan muuten kuin diplomaattisesti vastauksensa koukeroiden. Parlamentissa kun ei koko ajan päätetä Suomen asioista saati siitä, eroaako Suomi EU jäsenyydestä ja eurosta. Sen sijaan se toki kiinnostaa, onko kyseessä minkä suuremman taustaryhmän tuleva jäsen ja onko liberaalina eurokriittinen vaiko ehkä entistäkin tiiviimpää liittovaltiota rakentava ehdokas. Jos ehdokas on selvästi menossa väärään viiteryhmään, häntä voi hieman karttaa, jos itse on vaikkapa kovin konservatiivinen, kuten Suomessa usein ollaan. Kansalliset rajat ylittävää toimintaa Miten sitten europuolueen edustajamme voi toimia unionissa kansalliset rajat ylittävällä tavalla? Europuolueellahan ei ole omia henkilöjäseniä vaan kansallisia puolueitamme ja ne ovat melkoisen kirjava joukko Euraasian niemimaalta valikoituneita tapauksia. Jotta sellainen voisi syntyä, europuolue, sillä olisi oltava kannatusta vähintäänkin neljänneksessä jäsenvaltiosta. Käytännössä siis seitsemässä valtiossa 28:sta jäsenvaltiosta. Kannatukseksi luetaan nyt valittavat europarlamenttiedustajat, parlamentti- tai alueparlamenttiedustajat tai vähintään kolmen prosentin kannatus eurovaaleissa. Europuolueet saavat puoluetukea mutta rahoituksesta on saatava omaa rahoitusta vähintään 15 prosenttia. Erikoisuutena mainittakoon että Pohjoismaiden vihreä vasemmiston liitto, johon kuuluu Vasemmistoliitto, ei ole rekisteröitynyt europuolueeksi lainkaan. Ahvenanmaan edistyspuolue on sen sijaan Euroopan vapaan allianssin (EFA) jäsen. Se edustaa keskustalaista kansallisliberalismia. Europuolueet EU-demokraatit (EUD) edustavat nationalismia ja ovat euroskeptisiä. Heillä ei ole suomalaisia jäseniä. Tämä on syytä muistaa vaaleihin mennessä. Samoin Euroopan demokraattinen puolue (EDP), keskustalainen sosiaaliliberaalinen ryhmittymä, ei sekään ole houkutellut suomalaisia edustajiamme. Sen sijaan oma kansallinen Suomen Keskusta kuuluu arvoliberaaliseen keskustaoikeistolaiseen Euroopan liberaalidemokraattiseen puolueeseen (ELDR). Vastaavasti Kansallinen Kokoomus Suomesta kuuluu keskusta-oikeistolaiseen, arvokonservatiiviseen ryhmään Euroopan kansanpuolueeseen (EPP). Joskus pohdituttaa miksi näin päin ja onko äänestäjä tietoinen ketä äänestää ja miksi? Miksi vanha maalaisliitto-keskusta on arvoliberaali? Keskustavasemmistolainen sosiaalidemokratia, Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue (PES) pitää sisällään 28 valtion kaikenkirjavat sosialistit ja Suomesta siis piskuisen Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen kaksine jäsenineen. Toinen on isä Mitro ja toinen Liisa Jaakonsaari Oulusta. Euroopna vasemmistopuolue (EL) edustaa vasemmistolaista ekososialismia ja Euroopan vihreä puolue (EGP) vihreää sosiaalidarvinismia. Edelliseen kuuluvat Suomen Kommunistinen Puolue ja jälkimmäiseen Vihreä liitto. Ahvenanmaan edistyspuolue seikkailee Euroopan vapaa allianssi (EFA) ryhmässä ja Perussuomalaiset ovat lähellä Vapaa ja Demokraattinen Eurooppa (EFP) ryhmittymää jossa Sampo Terho toimii sen varapuheenjohtajana. Lisäksi puolueillamme on valittavana vaikkapa Allianssi kansakuntien Euroopan puolesta (AEN) ja Euroopan itsenäisten demokraattien allianssi (ADIE). Ennuste vaalien tuloksesta Kuinka sitten vaaleissa tulee käymään? Miten jakautuvat paikat Suomessa 13 edustajamme kesken? Olen jo kuukausia takaperin esittänyt jakaumaa 3 + 3 + 3 + 2 + 1 + 1 = 13 ja joku muistaakin sen sosiaalisen median sivulta. Helsingin Sanomat on päätynyt tänään (8.5) samaan ennusteeseen. Nimetkin ovat samoja ja vain kolmen kohdalla käydään arvailua. Se on uskomatonta, kun ehdokkaita on 251 ja suurillakin puolueillamme 80. Kun vaalipiirinä on koko maa ja äänestysvilkkaus tahtoo jäädä eurovaaleissa 40 %:n tuntumaan pienetkin heilahtelut näkyvät ja jonkun puolueen kohdalla edustajien määrä ja henkilö saattaa olla seurausta tietyn pienehkön ryhmän äänten keskittämisestä. Tällainen ryhmä voi olla vaikkapa uskonnollinen tai muu yhteisö. Tämän kevään vaalit ovat Euroopassa kiinnostavammat kuin aiemmin ja on mahdollista, että myös Suomessa päädytään 40-50 %:n puoliväliin yltävään lopputulokseen. Tällä on montakin vaikutusta läpimenijöihin. Ensinnä kiinnostus vaaleihin syntyy juuri asetelmasta, jossa vastakkain ovat euroskeptiset ja eurouskovaiset. Tämä lisää etenkin Perussuomalaisten kannatusta ja sen nouseminen vaalien selväksi voittajaksi on jo nyt itsestään selvää. Perussuomalaisten paikkaluku voi jopa kolminkertaistua yhdestä kolmeen. Se siis tarkoittaa noin joka viidennettä ääntä noin 45 %:n vaaleihin osallistuvien äänistä. Kaikista äänioikeutetuistamme riittää siis noin joka yhdestoista ääni. Sen Perussuomalaiset voivat hyvinkin saada ja epäilemättä saavatkin. Vastaavasti korkeampi äänestysvilkkaus (45 %) nostaa sitä rajaa, jonka yli puolueen on päästävä, jotta se saa yhden edustajansa parlamenttiin. Viime vaaleissa se oli noin 6 % ja se mahdollisti vaikkapa sen, että Sari Esaayah meni läpi Timo Soinin avustamana vaaliliitossa. Nyt on mahdollista, että korkeampi kynnys, noin 7 %, pudottaa niin kristillisdemokraatit kuin Rkp:n pois parlamentista. Sen sijaan korkeampi osallistuminen nostaa pääsääntöisesti Vasemmistoliiton kannatusta ja se voi ylittää kynnyksen ja Merja Kyllönen tai Li Andersson saa paikan parlamentissa. Vihreiden kohdalla kynnys ylettynee myös, mutta nyt läpimenijöitä ei ole kaksi vaan yksi. Onko hän Heidi Hautala, Anni Sinnemäki vaiko Tarja Cronberg on puolueen sisäisen kamppailun tulosta. Suurten taistelua ja sisäistä kuohuntaa Demareitten jäsentenväliseen vaikuttaa jo tämän viikon puheenjohtajavaali. Liisa Jaakonsaaren paikka lienee varmin. Sen sijaan isä Mitro saa sanoa hyvästit parlamenttiuralleen ja ohi menee joko Timo Harakan oloinen mies tai Nassima Razmyarin kaltainen nainen. Näin demareitten paikkaluku pysyisi kahtena vaikka kokonaispaikkalukumme europarlamentissa väheneekin. Miapetra Kumpula-Natri, Johannes Koskinen ja tietysti Mikael Jugner ovat hekin vain kielen mitan päässä tuosta toisesta paikasta. Kolmanteen paikkaan vaadittaisiin 20 % äänistä ja sitä ihmettä ei synny. Riski menettää toinen paikka on sekin vähäinen olettaen, että äänestysprosentti todellakin hieman nousisi. Keskustan menetys on levännyt uuden puheenjohtajan harteilla ja nyt ne siirtyvät Olli Rehnin ja Paavo Väyrysen vetämiin vankkureihin. Kun toinen on liki arvoliberaalisin Euroopan yhdentymisen ja koko sen kriisin ohjailijan maineessa, puolueensa eurooppalainen veturi samaan aikaan, kun Paavo Väyrynen pyrkii menemään Timo Soininkin ohi eurokriittisyydessään, äänestäjillä on ongelmia. Keskustapuolueen kannatus on gallupeissa laskenut 24 %:n tasolta 20 %:n pintaan eikä eurovaalit sitä nosta. Kolmen paikan saaminen on hyvä saavutus. Samalla Rehn vie ääniä Kokoomukselta ja Väyrynen Rehniltä. Tähän kiikkulautaan ja kaksinieluiseen katiskaan kaatuu Keskustan nousu näissä vaaleissa. Rehnin ja Väyrysen saavat paikkansa meppinä ja naisten äänillä uusii Anneli Jäätteenmäki omansa. Hannu Takkula joutunee hyvästelemään tehtävänsä ja Mikael Pentikäinen hajottaa hänkin Takkulan ja laestadiolaisten ääniä. Antti Kaikkonen tuskin uhkaa hänkään keskustan näkyvintä kolmikkoa. Vaalien päänäyttämö Kokoomus on ollut euromyönteisimpänä puolueenamme näiden vaalien menestyjä ja siihen perustuu myös puolueen vallankäytön onnistuminen kansallisella tasolla. Kun tulos on kansallisesti ja taloudessamme niin kehno kuin mitä se juuri nyt on ollut viimeiset kahdeksan vuotta, Alexander Stubbin veto ei riitä neljänteen parlamenttipaikkaan. Näin etenkin, jos eurokriittiset nostavat äänestysaktiivisuutta edellisiin vaaleihin verrattuna. Eija-Riitta Korhola ja Sirpa Pietikäinen saavat ankaran kilpailijan Henna Virkkusesta. Petri Sarvanmaa saanee sanoa hyvästit tehtävälleen ja tiukassa on myös ensimmäisen varalle jäävän paikka olettaen, että Stubb jatkaa Suomessa puolueensa johdossa ja pääministerinä. Erot ovat Kokoomuksenkin kohdalla viimeisistä paikoista taisteltaessa todella pieniä. Äänestysaktiivisuus ja vaalimatematiikka pelaa nyt omaa peliään kun tarkastelun ulkopuolelle jätetään yhdeksän varminta valittavaa. Vaalit käydään ikään kuin täyttäen kolme viimeistä paikkaa. Perussuomalaisten kohdalla Jussi Halla-aho on oma lukunsa ja Sampo Terho jatkaa hänkin tehtävässään. Sen sijaan kolmas paikka on sielläkin lähinnä naisten täytettävä ja siitä kamppailee näkyvimmin Pirkko Ruohonen-Lerner sekä kristillisistä eronnut puolueensa puheenjohtaja ja Esko Ahon hallituksen ministeri Toimi Kankaanniemi. Kankaanniemen eron syyt muistavat hänen eurokriittisyytensä ja ääniä on tulossa nyt myös Kristillisdemokrattien suunnalta, jossa tosiasiat myönnetään. Perussuomalaisten listoilla on eniten tutkijakoulutuksen hankkineita tohtoreita ja heistä sekä kahdestakin naisehdokkaasta saattaa tulla näiden vaalien lopulta suurimmat yllättäjät. Sosiaalinen media on Perussuomalaisten käyttämä väline ja se kertoo paljon missä mennään. Perussuomalasite ovat valmistautumassa myös hallitusvastuuseen ja se näkyy sekä vaalien luonteessa haettaessa paalupaikkoja että tietyssä maltillisuudessa, jonka takaa myös ehdokkaiden ammatillinen tausta ja substanssiosaaminen. Myös Sampo Terholla on toimittajan ja ammattitukijan taustansa sekä näkyvä paikka uuden ryhmän eurooppalaisena johtajana. Tähän ryhmään haetaan nyt lisää voimaa rinnan vastaavien eurooppalaisten ryhmien kanssa. Näin vaalien seuratuin ryhmä eurooppalaisittain on ilman muuta juuri Perussuomalaiset ja heidän menestyksensä Suomessa ja muualla Euroopassa. Tässä Suomi on ikään kuin mallimaa puolueen toimiessa perinteisen kansallisen identiteetin ja sosiaalisen pääoman pohjalta rakennetussa vakiintuneessa poliittisessa kentässä. Ei yhden asian liikkeenä, jollaisena vaikkapa Vihreät aikanaan aloittivat toimintansa Koijärvellä Forssassa.