Synkimmät ennusteet toteutumassa

“Ministeri Stubb ei tunne euroalueen tilaa” otsikoi professori Heikki Niskakangas Aalto yliopistosta artikkelinsa Helsingin Sanomiin (28.6). Niskakangas kertoo, kuinka Stubb paljastaa tietämättömyytensä ja hänen kirjoituksestaan lehdelle välittyy väärä usko euroalueen vakauteen ja valoisaan tulevaisuuteen. Suomessa totuuden puhujaa vainotaan Professori Niskakangas kertoo, kuinka tosiasiassa olemme pinteessä. Pahemassa kuin koskaan. Vaikeat ajat ovat vasta edessä. Tosi vaikeat ajat, hän toistaa moneen kertaan. Euroalue on koko maailmantalouden heikon lenkki. Espanjan valtionvelka ylittää tänä vuonna 90 prosenttia ja Italian 130 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ja nämä taloudet ovat omaamme verrattuna jättiläisiä. Kreikka on oma lukunsa eikä ilmiselvästi pysty maksamaan koskaan velkojaan, jatkaa Niskakangas. Perussuomalaiset pitävät tänään ja huomenna puoluekokoustaan Joensuussa. Heidän kannatus on nyt gallupeissa ohittanut kokoomuksen ja edellä on vielä pienempi oppositiopuolueemme. Sen kannatuksen kasvun on oletettu johtuva uudesta puoluejohtajasta. Itse oletan sen johtuvan kokoomuslaisten valumisesta keskustan kannattajiksi. Toki osansa on saanut myös perussuomalaiset. Yhteinen vasemmisto on onnistunut puolittamaan kannatuksensa runsaan kahden vuosikymmenen aikana. Kun työttömyys ei puolitu on sentään jotain joka puolittuu. Totuuden puhujina perussuomalaisia on demonisoitu ja vainottu aivan samalla tavalla kuin 1970-luvulla SMPn kannattajia. On omituista vainota ihmisiä, jotka siirtyvät yhdestä puolueesta toiseen. Jos aiempi kansanliike ei ole uskottava, on pyrittävä toteuttamaan oman järjen antamaa liikettä uuden puolueen kautta. Se on tervettä demokratiaa. Ei toki populismia. Uuden liikkeen kautta haetaan muutosta ja nyt se näyttä oleva kohta yleinen suuntaus koko Euroopassa. Se joukko, joka on oikeassa, on aina alussa pieni ja vainottu. Syrjäinen maa vainoaa Venäjän luoteiskolkassa ensimmäisenä totuuden puhujaa vaikka tämä olisi oman puolueen entinen kannattaja ja järkeväksi koettu ihminen. Mikään raha ei nyt riitä Suuri osa euroalueen pankeista on jäätyneessä tilassa. Tämäkin on toki tiedetty mutta siitä ei vain ole saanut kirjoittaa muuten kuin sosiaalisen median sisällä Suomessa. Tai vieden kirjansa kustannettavaksi Saksaan tai Yhdysvaltoihin. Ei tässäkään ole uutta, kun kyseessä on Suomi. Suomi on syrjäinen kolkka ja Etelä-Häme syrjäisin maaseutu Suomen syrjäisellä maaperällä. Uudet tuulet, innovaatiot ja niiden leviäminen, diffuusio, saapuu sinne hitaasti. Totuuden puhuja saa pelätä ja niin siitä myös vaietaan Hämeessä. Etenkin, jos kyseessä on vanha agraari tai jälkiteollinen yhdyskunta ja yhteisö työnantajana tai kasvuympäristönä. On varottava kiusaamisen ja demonisoinnin helvettiä. Suomi on Hämeessä, kuten koko Suomessa, kiusaajien kulttuuria. Lounais-Hämeessä ei ole kohta pankkeja ja sairaaloita lainkaan. Siihen löytyvät varmaan jotkut syyt? Kun rakenteita uudistetaan se tapahtuu vasta selkä seinää vasten. Jos silloinkaan. Pääosa Euroopan pankeista on nyt ongelmissa. Mistä investoida kun ei ole rahaa? Käytännössä nämä pankit ovat EKP:n tekohengityksen varassa. Huonot luotot olisi irrotettava roskapankkeihin ja terveet pankit tulisi pääomittaa uudelleen. Siihen ei vain ole enää varaa. Arvostetun Financial Timesin eurokolumnisti arvio rahan tarpeen olevan noin tuhat miljardia, kun unionin valtiovarainministerit lupasivat pankeille enintään 60 miljardia. Summa on Suomen valtion budjetin luokkaa kun vaadittaisiin kahdenkymmenen Suomen valtionbudjetin verran varoja. Tehtävä on mahdoton, “mission impossible“. Investonnit eivät lähde käyntiin kun siihen ei ole varoja. Taakka on pankkien sijoittajilla ja kotivaltioilla. Pankkisektorin uudelleenjärjestelyä ei ole näköpiirissä. Pankkiunioni syntyy mutta taloutta se ei uudista. Edistystä sekin on kun pankkien rahat ja veronmaksajien rahat pyritään ongelmatilanteissa erottelemaan toisistaan, vakuuttaa poliitikko. Pienyrittäjää se ei lämmitä vähääkään. Moni pieni ja keskisuuri yritys on nyt vaikeuksissa rahoituksensa kanssa. Lainarahan ehdot ja hinta tulevat syventämään kriisiämme. Rahaa saavat vain suuret ja varakkaimmat. Väärin käytetyt vuodet Menneet vuodet on käytetty kriisien hoitoon, kun olisi tullut hoitaa talouksien uudistamista. Euroopassa markkinavoimat ovat nyt vain katoavia työpaikkoja ja säästämistä, rahan polttamista vääriin kohteisiin. Pankkiunioni on pakon edessä tehtyä rästitöiden hoitoa, kirjoittaa myös Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan (29.6). Lehti alkaa noudattaa yleiseurooppalaista linjaa. Vuosien ajan se on vai peitellyt totuutta. Nyt on pakko hyväksyä muun Euroopan tapaan totuus sielläkin vaihtamalla päätoimittajaa. Ensimmäisen kerran lehden pitkässä historiassa. Nyt näitä vaihdettavia johtajia olisi maassamme paljon. Maailmanpolitiikan arkea Helsingin yliopiston professori Heikki Patomäki, maailmanpolitiikan ylin tutkijamme ja kouluttaja, antaa vielä synkemmän kuvan (HS 28.6) kuin Niskakangas. Euroaikana Suomen talous on jäänyt jälkeen Ruotsista. Vain yhden puolitotuuden Patomäki löytää Aleksader Stubbin kirjoituksesta. Inflaatio on pysynyt kohtuullisena. Ja tämä on juuri syy siihen, miksi olemme syvällä suossa. Stubb sumuttaa tai ei ymmärrä taloudesta mitään. Pekingin olympialaiteen avajaisten aikaan arviot Venäjän rajalla menivät pahasti häneltä vinoon. Oikaisuakaan ei tahtonut tulla kuukausiin. Näin siitäkin huolimatta, että tieto olisi ollut saatavilla reaaliaikaisesti. Jos olisi ollut, mistä tieto hankkia, mitä hyötyä siitä olisi, jos maantieteen geopoliittinen tuntemus ei ole riittävä. Mutta kun ei ollut tietoa, vain omat ennakkoluulot ja populistinen pulina. Sama parantaa saman Uusliberaali tapa ei tuo kilpailukykyä ja pitää kysynnän alhaalla. “Lisää ja tiukemmin samaa” reformi on ollut eurooppalainen syvä virheemme. Inflaatiota torjuttaessa on kurjistettu suuria kansatalouksia aluetalouksista nyt puhumattakaan. Suomessa aluetalous on kunta. Vararikkoon meneviä kuntia Suomessa löytyy kohta satamäärin. Liitämällä niitä yhteen niistä ei tule varakkaita. Kun kaikki aika menee väärien valintojen ja virheiden paikkailuun, kehitystä ei enää tapahdu lainkaan. Omituinen “sama parantaa saman” -politiikka on vain lisännyt kriisialttiutta. Samalla hataralle poliittiselle perustalle rakennettu yhteisvaluutta kääntyi koko Eurooppa-projektia vastaan. Puheet euron ja koko EU:n hajoamisesta ovat yleistyneet eri puolilla Eurooppaa. Professori Patomäki luettelee esimerkkeinä etenkin Saksan ja Britannian taloustieteilijät sekä poliitikoista George Soroson, Oskar Lafontainen ja Britanniasta koko median kampanjoimassa EU:ta vastaan. Suomessa tähän on herätty Perussuomalaisten puheissa, kansanliikkeen kautta. Ei valtamedian tai hallituksen toimesta, taloustieteilijöiden viisaudesta. Tässä ei pidä jatkossa vääristellä historiaa. Kun kunnollinen demokratia puuttuu, moraalista ja eettistä, kansakunnille tyypillistä avainresurssia ei ole EU:ssa olemassakaan. Koko ajan EU on kohdannut pahimman oman moraalivajeensa. On väärin luulla, että oikeat ratkaisut on tehty ja hyvät ajat ovat edessä. Suunta muuttuu mutta todennäköisemmin pian edessä on hajaantuminen, kertovat omat kansakuntamme johtavat asiantuntijat johtavassa mediassamme välittäen samalla oma tiedeyhteisönsä epäilemättä jo enemmistön näkemykset myös meille suomalaille, hyväuskoisille syrjäisen entisen alusmaan asukkaille Venäjän luoteiskulmassa. Mutta miksi vasta kesällä 2013?

Naiselle asetettu ansa

Edward Snowden katosin Moskovan lentokentältä eikä saapunut Ecuadorin lennolle toimittajien mielipahaksi. Yhdysvallat pitää Snowdenia petturina ja moni muu sankarinaan. Suomessa Erkki Tuomioja antoi lausunnon, joka oli keskisormen osoitus Yhdysvaltain suuntaan ulkoministerinä. Yksityisenä kansalaisena kyse olisi ollut jostain vallan muusta. Nyt Tuomioja on samassa joukossa Ecuadorin presidentin Rafael Correan kanssa keräämässä arveluttavia pisteitä. Correa kun haluaa olla köyhän maansa päämiehenä Venezuelan maaliskuussa kuolleen Hugo Chavezin manttelinperijä antiamerikkalaisen maailman johtajana. Alfa uros ei parveile Siinä hän on kuitenkin köyhän miehen mersu vasemmistopopulistina suurten eteläamerikkalaisten esikuviensa rinnalla. Mutta miehelle tyypillinen yritys on jo sinänsä kunniakas. Miehen on pelattava näkyvästi niillä korteilla, jotka on käteensä saanut. Siinä parveilu ei ole miehelle hyväksi. Mies ei ole evoluutiossaan päätynyt parveilemaan laumaa johtaessaan. Naisen kohtalo on ollut toinen. Venäjä presidentti vierailee Suomessa. Naantali ja Turku ovat hänelle tuttuja kohteita. Suomessa tuskin otetaan esille median ykkösaiheitamme mielipidemittauskeskus Levadan “agenteista”. Vielä vähemmän Helsingin Sanomien näkyvästä Amnestyn ilmoituksesta otsikolla “Putin, mitä pelkäät”. Kansalaisjärjestöjen toiminta sekä homokeskustelu on ollut ongelma myös suomalaisille lähihistoriassamme ja meillä asiat järjestetään menemällä vaaleihin. Mitä vaalien jälkeen tapahtuu on sitten kokonaan toinen asia. Kadonneet miehet kabineteissa ovat asialla eikä vaaleista muista kukaan mitään. Ministerit vaihtuvat mutta kansliapäälliköt säilyvät. Harmaan alueen hiihtäjät Eduskunta on ottanut vallan kuntauudistuksessamme ja perustuslakivaliokuntamme puuttui uudella tavalla myös lakien sisältöön. Linja ei kulje enää hallituksen ja opposition välillä vaan aikataulua vaatii uusiksi myös osa hallituksen edustajista. Miehet maakunnista ovat jälleen asialla vaikka työpaikoilla 80 % on naisia. Kunnat ja sote ovat olleet hallitukselle intensiivisen ponnistuksen tulosta ja siitä kärsii koko muu lainsäädäntötyö kuten aiemmin sekoilusta Välimerellä. Hallitusta moititaan väsyneeksi ja etenkin jo toista kautta istuvia kokoomuksen ministereitä. Väsyneet naiset ovat nyt alfa urosten kohteena. Kun matkasta on juostu vasta varttimaili se muuttuu vähin erin tarvittaessa ultramaratoniksi. Laumassa juoksevat sorkkaeläimet ovat helppo saalis ammattinsa osaavalla alfa urokselle susien tapaan jolkutellen. Markkinat eivät odota Kun kevät meni hallintorakenteisiin syksyllä odottavat poliittiset kärhämät taloudessa ja työllisyydessä. Markkinavetoiset miehet saapuvat areenalle. Nyt alkaa tapahtua ja hallitus alkaa natista liitoksissaan. Välivaalit ovat välivaalit. Äijäpuolueessa on äijämäinen vauhti. Talvella mennään lumessa ja pakkasessa. Tuleeko oppositio mukaan kunta- ja sote-uudistusten valmisteluun on kesälomien aikaisen pohdinnan tuotetta. Kesäterässä ei synny tulosta, vieläkään. Pyrkiikö joku ottamaan itselleen köyhän miehen Rafael Correan aseman tässä kädenväännössä, jää nähtäväksi. Irtiottoja tapahtuu ja ensimmäisenä vanhassa sosialistileirissä. Forssan mallia horjutetaan nyt Lounais-Hämeessä hyvinvointikuntayhtymänä Silvio Berlusconin tapaan aikaa voittaen vankeustuomioiden seuratessa toisiaan. Hän ei niitä lusi. Se ei ole Berlusconin tapa ensikään hoitaa mediamogulin ja ministerin tehtäviä. Talialainen alfa uros on mallina monelle suomalaiselle miehellekin. Sami syndrooma Lusikkansa soppaan tuovat nyt myös Forssan ja Someron kaksi uutta Samia kuntajohtajina. Siinä sankaruuden ja petturuuden välinen rajankäynti on miehen mitta. Edward Snowden sekä Julian Assagne ovat yhä tiukemmin kiinni Rafael Correan ja Equadorin ylläpitämissä suurlähetystöissä. Se elämä ei poikkea Equadorin vankiloista mitenkään. Saako Correa aikanaan Nobelin, on tulkitsijasta kiinni, ja norjalaisten on vaikea olla riippumattomia öljynsä kanssa nobeleitaan jakaessaan. Vallankäytön ja markkinoiden väliin jää joukko sumeita alueita, jossa tapaa niin harmaan alueen doupattuja urheilijoita kuin politiikan teon organisaatioarkkitehtejakin. Kunnissa ristiriita yhteisön ja itsehallinnon välillä on liian suuri siedettäväksi alfa urosten elämässä. Muodollinen pätevyys ja virkamiestyö ei nyt enää riitä alkuunkaan. He noudattavat virka-aikaa ja saavat virkapalkkaa, lahjonnan sijasta käytetään leimaveroa. Asiat hoidetaan virkatien protokollalla, kaikesta tehdään paperi. Asiakkaan palvelu pelottaa. Naiselle asetettu ansa Julkinen sektori on ollut etenkin ansa naisille, joiden olisi tullut varoa sellaisia valintoja, jotka vievät ulos markkinatalouden yrittäjyydestä pätevöittäen johtaviin tehtäviin vapaille markkinoille, alfa urosten tapaan eläen. Julkisen ja monopolistisen työnantajan leivissä uramahdollisuudet ovat rajallisia. Lounais-Hämeessä valtion ja kuntien palvelussa on kohta pelkästään naisia. Ura ei ole edennyt vuosikymmenen aikana miksikään vaikka tehtävät ovat muuttuneet täysin. Työtehtävät eriytyivät sukupuolen mukaan taas kerran. Tohtorin väitöskirjat naisten tekemänä alfa uros mitätöi siirtäen palkan muihin tehtäviin. Markkinoilla saa parempaa halvemmalla, tievetyiin jo vanhastaan. Valmistamisen ja rakentamisen parissa naisia työskentelee nyt vain 20 % kun julkisen ja saneerattavan palvelusektorin kohdalla heitä on 80 %. Sosiaali-, terveys- ja kulttuuripalvelut ovat näitä alojamme. Miksi juuri nämä? Koska alfa uros hoitaa markkinaehtoiset toimivat osakeyhtiönsä. Olisiko julkinen sektori avattava Ruotsin mallin mukaan kilpailulle ja helpotettava näin myös naisten urakehitystä? Olisiko viimeinkin aika pohtia, mitä kunnan ja valtion tulee tehdä ja vastata samalla siihen, mitä naisten tulee tehdä urakehitykselleen. Entäpä jos miettisit nykyisen puolueesi piilotettuja motiiveja.

Mikä on kunnan syvin olemus

Poliittista elämää leimaa talouden synkät luvut ja syvenevä taantuma. Tätä samaa saa seurata sekä kansainvälisissä medioissa, kansallisissa ja maakunnallisissa medioissamme. Niiden tapa kuvata etenkin paikallista aluetaloutta poikkeaa kuitenkin takavuosista. Sitä hallitsee nyt rakenteelliset rajat ja rahan riittävyys kasvavien sosiaali- ja terveydenhuollon menojen hoitamiseen, ei niinkään takavuosien tapaan vahvan talouden ja yrittäjyyden, elinkeinoelämän edustajien puheenvuorot sekä finanssipolitiikka. Jonnekin marginaaliin ovat kadonneet myös vuorineuvokset ulkopolitiikkamme hoitajina. Yhdyskuntapalvelua suorittamassa Kunta on sattumanvarainen paikka ihmisen asua. Kun heitä on riittävän paljon valtion on päättänyt antaa heille tehtäviä hoitaa tiettyjä palveluja yhteisesti omalla regionaalisella ja kartalle piirretyllä alueellaan. Ei spatiaalisella. Se käsite ei mene suomalaiseen tajuntaan. Se miten kunta vuosisatojen aikana syntyi, on historiaa. Siihen ei kannata Hämeessä yhtenään puuttua. Sen ymmärtäminen kun ei auta nettinuoria tai työttömiä lapsiamme lainkaan. Vain se maailma, jossa nyt elämme ja jossa Jyrki Katainen on pääministerinä. Forssassa valtuustoa johtaa Jokioisten sosiaalijohtaja Kaisa Lepola ja kunnanhallitusta konstaapeli ja kolmen tyttären isä Mika Penttilä. Heillä on suurin virkamiesvastuu. Alueelta on valittu kaksi kansanedustajaa, Sirkka-Liisa Anttila ja Sanni Grahn-Laasonen. Heidän vastuunsa on hallituksessa luonnollisesti suurempi kuin oppositiossa. Lottokansa tulee muistamaan Sannin tästä ensimmäisestä kaudesta. Itse asetuin ehdolle vaaleissa hoitaakseni nyt oman osuuteni siitä yhdyskuntatyöstä jota aiemmin olin hoitanut mm. yliopiston professorina. Minulla ei ole lautakuntapaikkoja, joten olen mukana vain rivivaltuutettuna ja tapaan muut valtuutetut keskimäärin joka toinen kuukausi. Valtuuston puheet ovat kuin kuolleen sielun iltarukouksia. Ne eivät nouse laipion tasoa korkeammalle. Käytännössä en voi vaikuttaa Forssan asioihin juurikaan sen enempää kuin aiemmin valtuuston ulkopuolella. Edustamani puolue on Forssassa pieni ja kansallisesti oppositiossa. Oppositioissa asioihin ei voi juurikaan parlamentarismissamme vaikuttaa. Näin oma kauteni Forssassa yhdyskuntapalvelua suorittaen menee professionaalisen ammattini näkökulmasta hukkaan. Kouluttamani kaupunginjohtajat ovat siitä maininneetkin. Voin keskittyä kuvataiteisiin ja kirjoittamiseen, hakea uutta asuinpaikkaa eläkevuosiksi. Kunnissa vaikutetaan virkamiehenä Sen sijaan virassani kykenin vaikuttamaan oleellisesti enemmän suomalaiseen ja myös lounaishämäläiseen elämään. Eniten ehkä Forssan lehteen kirjoittamalla. Eniten valtaa käyttää Forssassa luonnollisesti vaalit voittanut Kokoomus. Se on siis vastuuta näkyvimmin kantava puolue niin kansallisesti kuin Forssassa. Se mitä nyt tapahtuu sote -hankkeen tiimoilta ei ole pitkän pohdinnan visio vaan välttämätön pakko. Toinen vaihtoehto kun uhkaa lopettaa sairaalat niin Forssassa kuin Loimaalla ja sitä ei kukaan halua oli poliittinen väri mikä tahansa. Kunnan tehtävä kun on hoitaa lähipalvelut, ei kaukopalveluja Hämeenlinnassa tai Turussa. Ne kun hoidetaan siellä meitä paremmin ja lounaishämäläisiä kuuntelematta. Forssassa taas valtaa valtuustossa ja hallituksessa, mutta etenkin virkemiehinä, käyttävät lääkärit ja hoitohenkilökunta sekä naiset, joita työntekijöistä on 78 %. Näin miehenä ja pienen ryhmän rivivaltuutettuna minun valtani on käytännössä vieläkin vähäisempi kuin jos olisin nainen ja lääkäri tai hoivatyötä tekevä vanhus. Iällä on merkitystä Forssassa, jossa väki vanhenee ja nuoret muuttavat lähitaajamiin työn ja opiskelupaikkojen toivossa. Kun he joskus eläkeläisinä tänne palaavat, he havaitsevat samat vanhat punatiilirakennukset ja kaupungintalon, jossa ei istu tammelalaisia valtuutettuja. Kaikki ovat taatusti edelleen forssalaisia. Forssan onnettomuudesta vastaavat lähinnä forssalaiset itse ja heidän valitsemansa näkyvät poliittiset johtajat yhdessä naapurikuntiensa kanssa. Virheiden etsintä Kiinasta, Intiasta ja Brysselistä on vastuun siirtoa sellaiseen suuntaan, johon kirkkokansa taas hakee vastuuta jumalilta ja paholaisilta. Vallankäytön ja markkinoiden väliin on Forssassa jäänyt sumea alue, jossa ei liiku sielun sielua. Siinä on paikka uudelle kaupunginjohtajallemme. Oletan että siihen hän myös asettuukin. Valtion käsikassara Kunnista on tullut tuotanto-organisaatioita, jotka hakevat yhteistä strategiaa ikivanhan valtiolta omaksumansa organisaatioarkkitehtuurin ohjaamana. Kun valtio ei voi kriisissään itse tehdä kaikkea, se käyttää kuntia työrukkasenaan. Näin syntyi 565 lakisääteistä tehtävää ja 974 velvoitetta paikallishallinnon hoidettavaksi. Valtion käsikassarana kunnat joutuivat ristiriitaan vanhan yhteisön ja itsehallinnon kanssa. Lounais-Hämeessä terveyshallinto kulkee jopa sosiaalihallinnon edellä. Forssan kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja Jokioisten sosiaalihallinnon johtaja Kaisa Lepola on huomauttamassa tästä Forssan Lehdessä (19.6). Havainto on oikea. Näin on kunnissa ollut aina. Sosiaalitoimelle tyypillinen asiakaskeskeisyys, asiakkaan palvelun ymmärtäminen, kun olisi tasa-arvon vastaista korruptiota ja siksi kuntien protokolla ja virkamiestyö, joka on paperityötä, jättää sosiaalityön sivummalle. Oikeuden jumalatar kun on side silmillään, jotta ei katsoisi henkilöön. Leikattava potilas, flunssainen ihminen, on tapauksena helpompi ja byrokraattisesti numero muiden joukossa. Sama koskee valtuutettua kunnanvaltuutettujen joukossa. Professionaalista valtaa käytetään virassa, ei valtuustossa. Valtuusto nuijii pöytään päätökset, jotka hallitus virkamiehineen on valmistellut lautakunnissa. Ylikunnallisissa organisaatioissa menettely on vielä turhauttavampaa. Kanta-Hämeen sairaala Hämeenlinnassa ja maakuntaliittomme Hämeenlinnassa on valtuustona kokoontunut vain kerran järjestäytyäkseen ja vaaleista on jo kohta vuosi. Kun virkemiehet tekevät päätökset Hämeenlinnassa ne ovat kyllä hämeenlinnalaisten päätöksiä. Niinpä vaikkapa kulttuurin siellä uhrataan yhteiskunnan varoja yli 50 euroa asukasta kohden kun Forssassa se on vain parin euron luokkaa. Maaseudulla mennään jo senttien laskemiseen. Tässä MTT ei ole auttanut Jokisten kuntaa pätkääkään. Päinvastoin. Vuosikymmenestä toiseen raha on mennyt rahan luokse ja lisännyt myös kulttuurista pääomaa ja kykyä hakea rahoitusta uskottaviin hankkeisiin. Yli kolme vuosikymmentä MTT:n kulttuurityötä on pitänyt yllä homehtuvia kiinteistöjä ja tapulimakasiinia. Nyt niistäkin ollaan luopumassa. Vanha kartanorakennus on kuitenkin saneerattu. Markkinaehtoinen tuottaja ja virkamies Kunta voisi tuotanto-organisaationa hoitaa myös vaikkapa elintarvikkeiden tuotannon. Se ei ole kuitenkaan viisasta, koska markkinat hoitavat sen edullisemmin. Näin kunnille on jäänyt paikallisen infrastruktuurin ohella sosiaali-, terveys-, opetus- ja kulttuuripalvelut. Myös näissä kunnat joutuvat ristiriitaan markkinaehtoisesti toimivien kilpailijoiden kanssa. Byrokraattinen tiedemies, taiteilija jne. ei useinkaan ole erityisen luova ja innovatiivinen, päinvastoin. Luovuuteen kykenevä ihminen lähtee joko vapaaehtoisesti maasta pois tai hakeutuu yksityisen palveluun, toimii yrittäjänä jne. Valtion organisaatioarkkitehtuurilla toimiva byrokraattinen “tiedeyhteisö” on kauhistus luovuuden tappajana. Se toimii 180 astetta toisin kuin kuuluisi. Se tuottaa vain paperia byrokratian rattaisiin eikä niitä kukaan lue. Byrokraattiset laitoksemme tuottivat 56 tiedelehteään joissa oli yli 25 000 artikkelia. Kutakin artikkelia luettiin tai avattiin keskimäärin kolme kertaa vuodessa. Maatalous- ja elintarviketutkijoiden julkaisuja luettiin vielä kymmenen kertaa vähemmän. Ei siis edes julkaisija itse vaivautunut avaamaan hengentuotettaan edes yhtä ainutta kertaa. Omalle kotisivulleni latauksia tulee tuhansia joka päivä. Jossakin on jotain pahasti vialla. Niin kuntien kuin valtion organisaatioarkkitehtuurissamme. Palkka suoritteista eikä ajan myynnistä Kunta on valtion tapaan ikivanha vallankäytön väline, jossa asiakkaan mielipiteistä ei tarvitse välittää. Muistuttaa takavuosien katsastusinsinööriä. Markkinaehtoinen tuottaja joutuu hieman kuuntelemaankin omassa organisaatiossaan. Hän valitsee työntekijänsä ja maksaa kyvykkyyden mukaan ja suoritusten perusteella. Valtion laitos taas toimii toisin kyselemättä asiakkailtaan, mitä he tahtovat ja sakottaa jos peltipoliisi niin osoittaa. Harva haluaa nykyisin asettua sellaisen vallankäytön kohteeksi, jossa eletään feodaaliajan organisaatioilla ja oletetaan poliittisen järjestelmän tekevän niistä kilpailukykyisiä. Niin tuskin tässä ajassa tapahtuu, jossa poliittinenkin instituutio on kriisissä ja hakee paikkaansa viihteen keinoin. Markkinaehtoisessa taloudessa tuottaja joutuu koko ajan sopeutumaan asiakkaiden vaatimuksiin. Julkishallinnon ikivanhassa organisaatiokulttuurissa asiakas joutuu jopa hyväksymään tahdonvastaisesti terveys- ja sosiaalihallinnon pykälät ja oppivelvollisuuskoulutuksen, pakkoruotsinsa. Opiskelet sitä mitä käsketään ja jatkat kymmenen vuotta jos niin on päätetty. Näin elämä muuttuu viranomaistoimitukseksi silloinkin, kun markkinat eivät toimi hyvin tai ne eivät toimi lainkaan. Toiminta jatkuu vaikka markkinoita ei olisi lainkaan. Opiskelet jotain sellaista jota kukaan ei tule sinulta koskaan kysymään. Ja ihmettelet sitten miksi olet työtön. Sumeat alueet kirkkaiksi Kun uusia rakennemuutoksia hallitus on pohtinut, se on käyttänyt ikivanhaa byrokraattista omaa organisaatioarkkitehtuuriaan. Uusia palveluja kunnille on jaettu jatkuvasti lisää pohtimatta, sopivatko ne ensikään paikallishallinnon yhteisöille. Metropoliyhteisön ongelmat ei kosketa luonnonvara-aluetta maaseudulla lainkaan. Lisäksi on palveluja, jotka ovat osalle kuntalaisia liian kalliita ja niiden kysyntä olisi lisättävä vaikkapa palveluseteleiden avulla. Jossakin markkinat eivät toimi lainkaan vaan vallankäytön ja markkinoiden väliin jää omituisia sumeita alueita. Monessa tapauksessa virkamiestyö ei sovellu tarjontaan lainkaan tai se tekee siitä epätaloudellista ja turhauttavaa. Näissä markkinat olisi segmentoitava ryhmiin ja kysyttävä asiakkailta, mitä he tahtovat. Oman aikamme markkinaehtoinen tuottaja kun ei voi olla koko ajan vallankäytön organisaatioarkkitehti ja muistuttaa pieneen kuntaan rakennettua valtiota valtion sisälle kaikkine epäkohtineen ja rötöksineen. Nobelisti James Buchanaa lainaten demokraattinen kansakunta menestyy moraalisten resurssiensa mukaan ja pyyteetöntä esitaistelijaa viranhaltijoitten kohdalla ei ole. Hekin kun ovat tavallisia raadollisia ihmisiä, joille poliittinen virka ei tuo sen enempää moraalia kuin lisää järkeäkään. Tähän odotetaan nyt sisällöllistä korjausta jossa rakenteiden ja rajojen fundeeraus voisi jäädä jo menneitten vuosisatojen työksi.

Holhoukseen kyllästyneet kansalaiset

Helteisen kesän mediauutiset ovat median omaa tilaa ruotivia. Aikakauslehtien osuus mainoskakusta on pudonnut alle kymmeneen prosenttiin. Se kertoo rakennemuutoksesta ja muistuttaa demareitten alamäkeä politiikassa. Niillä on paljon yhteistäkin. Joku huomaa sen heti, toinen ei koskaan. Kivanhan tukemista tuetaan Ensin alkoivat kadota printtimediamme ja pian sen jälkeen kaatuvat liki kaikki sähköiset sanomalahtemme. Ei niillä ole maksullisina mitään käyttöä ja mainostuloja ei riitä. Kotisivuani luetaan enemmän kuin kaikkia tieteellisiä aikakauslehtiämme yhteensä. Ero on vielä moninkertainen. Kuitenkin valtio tukee näitä medioita, joita kukaan ei enää lue. Miksi? Jos kirjoittaja ei osaa ammattiaan, tieteen popularisointia, miksi tällaista ammattitaidotonta joukkoa olisi tuettava ammattitaitosten kustannuksella? Jos poliitikko ei osaa politiikkaa (politics) ja sen substanssia, visioivaa kehittämistyötä (policy) miksi sellaista puoluetta olisi tuettava? Vanhojen rakenteiden tukeminen tukemisen ilosta vie kaikki varamme maailman vanhimpaan kulttuurin Välimerellä. Kreikkaa vanhempaa tuettavaa ei löydy. Instituutiot alkavat rapautua Jaakko Rauramo on viimeinen mediamogulimme. Hänen tilityksensä Suomen Kuvalehdessä (SK 23) on liki oikeaan osuvaa. Mikael Pentikäinen, “pikku-Rauramoksi” aikoinaan haukuttu, meni pesuveden mukana. Demarilehden päätoimittajia kulkee ulos talosta jonossa mustelmiaan kirjoitellen. Niiden kertomus on tuttu ja kaikille kansalisille saman kokemuksen antava. Vain pienet näkökulmaerot ja nyanssit muuttavat lyhyen elämänkaaren tuottamaa kokemusta. Olli Rehn jatkaa omalla linjallaan. Nyt hän haukkuu kansainvälisen valuuttarahaston (HS 6.6. 2013) käsienpesusta ja pesuveden heittämisestä hänen silmilleen. Aiemmin hän haukkui amerikkalaiset nobelistit. Pyrkimys päästä marttyyriksi on viimeinen keino ennen lopullista ymmärrystä omista virhearvioista. Kun joka neljäs kreikkalainen on työtön ja pääosa nuorista, välimereinen alue on joutunut pysyvään talouden stagnaatioon, pysähtyneisyyden tilaan ja stagflaatioon. Varoitin tästä jo vuosia takaperin. Ei eteläsavolainen mies pohjoissavolaista kuuntele. Olli Rehn alkoi rapauttaa ikivanhoja instituutiotamme. Se on savolaisen jalkapalloilijan perusvirhe. Pitää palloa itsellään ja naatiskella. Jalkapallo on joukkuepeli ja lentopallo sellaisena nopea ja vielä älykkäiden ihmisten ammatti. Olli Rehn ei ole lentopalloilija ensinkään. Hän on kolmannen luokan potkupalloilija. IMF toimi instituutiona tapojen mukaan Oikeammin IMF toimi tapojensa mukaan ja analysoi toimiaan, totesi niiden mammuttimaiset virheet ja kumarsi katumusharjoittelussaan Euroopan köyhien suuntaan pyytäen anteeksi. Savolainen, Mikkelistä syntynyt jalkapallovirtuoosi, ei katumusharjoitteluja suorita vaan nousee kreikkalaisten jumalten joukkoon. Hän elää väärässä ajassa eikä seuraa sitä mediaa, jota kansa seuraa ja itse ylläpitää, keskustelee. Olli Rehn ei keskustele. Hän pitää samaa luentoa vuodesta toiseen reaaliaikaisessa taloudessa ja sen strategiassa. Hän on kuin pysähtynyt kello. Hän on täsmälleen oikeassa kaksi kertaa vuorokaudessa. Ja sitä hetkeä juhlitaan. Holhous kyllästyttää myös Turkissa, Rehnin edellisessä työpaikassa. Eurouskovaiset ovat kadonneet. Sananvapautta loukataan kaiken aikaa ja pääministeri on vallantäyteinen ihminen. Ihminen sortuu toteuttamaan pimeimpiä puoliaan myös sivistysvaltioissa. Olemme taantumassa 1930-luvulle. Poliittiset johtajat lietsovat vihaa valtaansa pönkittäessään ympäri Eurooppaa. Suomessa keskeiset instituutiomme alkoivat rapautua jo vuosia sitten pyrkiessämme muuttamaan niitä välimereiseen stagnaatioon, pysähtyneeseen aikaan. Koko innovaatiopolitiikkamme ja imitoiva kulttuurimme alkoi kouristella. Syntyi kirjani hybridiyhteiskunnan kouristelusta. Arabikevät jatkuu Turkissa on menossa sama kehitys kuin Euroopassa, arvojen muutos. Arabikevät jatkuu ja sen ymmärtäminen on Euroopassa ongelmallista. Tärkein arvo kansalaisille on demokratia, oikeus valita ja vaihtaa johtajiaan. Tämä on usein kyseenalaistettu Suomen naapurivaltiossa ja etenkin Venäjällä. Omat mallimme ja sosiaalinen pääoma on imitoitu joka idästä tai lännestä. Kutsumme sitä joko ajopuuksi tai opportunismiksi. Uudessa reaaliaikaisessa taloudessa ja strategiassa tällainen malli on hidas ja jahkaileva. Samalla vallan legitimiteetti rapautuu ja sen uskottavuus katoaa mutta pysyy kuitenkin siedettävänä. Kun Jäämeren rannalle imitoidaan Välimereltä hallintoa ja taloutta, maatalouden rakenteita ja luonnonvarojen käyttöä, ollaan hakoteillä. Oikeusvaltio pyrkii perustamaan instituutiota, jotka ovat vahvempia kuin sen yksittäiset johtajat. Media on ollut tällainen instituutio. Sen rapautuminen on viemässä kohti pysähtyneisyyttä, stagnaatiota, joka sotaan siirrettynä muistuttaa paikalleen juuttunutta Syyrian sotaa. Arvovaltataitelut instituutioiden herruudesta, poliitikkojen toimiessa johtajina, jatkaa kansan kärsimyksiä oli kyseessä Kreikka, Turkki, Syyria tai pohjoinen maa Venäjän luoteisnurkassa.