Jänisjuoksijat

Päivän printtimedia

Monen suomalaisen päivä alkaa lehden selaamisella. Olettaen että kuuluu siihen ikäluokkaan, jolle vielä tulee printtimediaa ja se on selattava läpi ennen päivän käynnistymistä. Se on samalla melkoinen etuoikeus eikä sitä pidä laiminlyödä.

Omalla kohdallani se alkaa paikallisella lehdellä ja etenee kohti maakunnallista ja valtakunnallista mediaa sekä viikonlopun lähestyessä pakollisia viikkolehtiä ja myöhemmin iltalehtiä. Vasta tämän jälkeen on mahdollisuus seurata uusmediaa, sähköistä Internet tuotantoa ja osallistua siihen itse. Perinteinen printtimedia ei sellaista sallinut takavuosina eikä salli vieläkään. Se vaalii mustasukkaisesti vanhaa traditiotaan toimittajasta ja hänen ammatistaan silloinkin, kun pääosa medioista on jo sähköisiä ja sosiaalisia kaiken kansan medioita.

Joenpalon jänisjuoksu

Forssan lehti alkaa Ilkka Joenpalon muisteloilla takavuosien urheilusuorituksesta, jossa hän joutui jänisjuoksijana vielä pikkupoikana hoitamaan tammelalaisen silloisen suurjuoksijalupauksen tuulen halkojan tehtävät. Siis paljon ennen näitä GP-kisoja ja mustia afrikkalaisia juoksijakoneita. Printtimedian muistelijat ovat nykyisin varttuneita kolumnisteja. Lukijat ovat samaa joukkoa ja he ymmärtävät kyllä toisiaan.

Ilkka juoksi maaliin saakka ja suoran mitan ennen kiritettäväänsä. Hän oli ymmärtänyt tehtävänsä väärin. Vasta maalin kohdalla hän pelästyi tekoaan ja kumartui maalinauhan kohdalla. Jänis ei voinut silloinkaan voittaa juoksuaan. Jänikselle on annettu oma tehtävänsä yhteiskunnassa ja sen roolijaossa.

Ilkka Joenpalo on toiminut kansanedustajana, ay -poliitikkona ja monessa mukana olleena kunnallisena ja maakunnallisena vaikuttajana. Näille ihmisille jänisjuoksu on vierasta. On opittu elämään maailmassa, jossa maalinauhan saa katkaista ja se tehdään suurin elkein. Jänikset ovat silloin jo muualla ja poistuneet silkkinauhojen saksijoiden tieltä.

Kielletyt leikit

Meillä on suuri joukko ihmisiä, joiden kohdalla maalinauhan katkaiseminen on kiellettyä. Sellaisia jänisihmisiä ovat vaikkapa innovaattorit, joiden tehtävänä on avata uutta latua tutkijana ja tieteen tekijänä muille ja loikkia ikään kuin kiveltä kivelle jokea ylittäen. Kun riittävä määrä tuuppijoita on mukana samalla liukkaalla tiellä, on syytä vaihtaa jo seuraavalle ja johdattaa kansaansa toisin kuten Mooses kansaansa omassa innovaatiopolitiikassaan johti. Oleellista on ettei jänisjuoksija katkaise nauhaa vaan perässä tuleva hallinto, yrittäjät ja kouluttajat, politiikan tekijät ja monenkirjava byrokratia.

Joskus jänisjuoksija joutuu odottelemaan ja jopa houkuttelemaan takana tulevat parempaan vauhtiin. Siihenkin on omia keinoja ja tuttu on myös jänisten vaihtaminen ja vuoropolku pyöräilijöiden tapaan. Muuttokurjet hallitsevat ilmavirtaukset ja aurassa lentämisen taidon loistavasti sekä vaihtavat keulan ilmavirran halkojaa koko ajan. Kukaan ei hae siinä itselleen suurta ennätystä tai omahyväistä voittoa vaan kykyä selvitä matkan rasitteista. Tämä laji on suomalaisille vaikeaa, olemme erakkokansaa.

Joukkuepelin jänikset

Joukkuepeleistä vaikein on lentopallo. Olen itsekin sitä harrastanut ja arvosta suuresti italialaista valmentajaa oman kansallisen joukkueemme valmentajana. Joskus yksi mies jäniksenä kykenee ihmeisiin maassa, jossa vain erakot ovat yleensä menestyneet ja lajeissa, joita muut eivät juurikaan harrasta. Oleellista on että hän ymmärtää poistua maasta enne kuin hänen tekonsa havaitaan laajemmin ja palautetaan kansakunnan sosiaaliseen pääomaan ja muistiin. Tuolloin alkaa syyllisten etsintä ja syyttömien rankaiseminen, peliin osallistumattomien palkitseminen.

Samassa lehdessä muistelijoiden joukkoon liittyy Jokioisten kirkkoherra Jyrki Koivisto, joka kertoo kokemuksistaan luterilaisen ja islamistisen maailman välillä. Koiviston mukaan luterilainen tapa on sittenkin vain yksi moista hahmottaa niin elämää kuin Jumalaakin. Jotkut kulkevat sielläkin tuulen halkaisijoina ja kirkkoherra ottaa esimerkkinä kanadalais-islamilaisen toisinajattelijan televisiotoimittajan ja naisen nimeltä Irshad Manji.

Aavikon ja pakkaslumen uskonnot

Manjin opeissa kuuliaisuus arabiheimojen paaluttamalle uskolle ja maailmankuvalle ei riitä, vaan vaaditaan muutakin kuin vain aavikon toimintatapojen ulottamista uskon harjoitukseen ja sellaiseen joukkotoimintaan, jossa naisen asema oli ja on alisteinen. Manjin mukaan islamilaisuus torjuu vieläkin omaehtoisen ajattelun ja hän peräänkuuluttaa jänisjuoksijana islaminuskon uudistusliikettä.

Vastaavaa on kuulutettu myös Suomessa silloin, kun ankara luonto ja siitä selviytyminen loivat sellaisen uskonnollisen ja poliittisen järjestelmän, josta nyt pyritään internetin avustamana ulos omasta umpikujastamme. Liian moni jänisjuoksija hoitajana ja opettajana, naiseksi syntyneenä, tahtoo väsähtää kesken urakan. Tutkimusten mukaan joka kolmas alle 35-vuotias nainen on jo ehtinyt kohdata palamisilmiön ja masennuksen, katsoo silmästä silmään persoonallisuutensa pirstaleisia paloja, päreiksi mennyttä nuorta perhettään ja illuusiotaan elämästä lääkepurkissaan alkoholitokkurassa.

Maan tavan mustavalkoiset miehet

Apu lehti kuvaa tuon umpikujan kertomalla kuinka agraarisen Suomen ja muinaisen punamultahallituksen rekeä vetävät miehet ovat ajautuneet vaalirahakohussaan nuorten naisministereittensä kanssa sukupuolten väliseen taistoon. Jänisjuoksijoiden takana peesaavat takavuosien käytännön ja “maan tavan” oppineet politrukit jarruttaen kehitystä tyyliin “älä myönnä mitään”, “varo liikaa avoimuutta”, “kerro vasta kun on pakko ja silloinkin puolitotuuksia”. Keulilla kulkevat naisista Anu Vehviläinen, Mari Kiviniemi ja Paula Lehtomäki. Demareilta löytyvät vastaavat avoimuuden kannattajat.

Kun aura ei kulje enää linjassa ja vetäjät ovat väsyneitä, kurkiaura hajoaa. Sekä demareille että maalaisliitolle hajaannuksen vuodet ovat tuttuja ja nyt uskottavuus on historian alhaisin. Niin on myös punamullan kannatuksen kohdalla. Se saisi yhteensä vain runsaan kolmanneksen suomalasten äänistä, jos vaalit pidettäisiin nyt.

Sillä ei enää maata hallita eikä ketään kiinnosta sellaisen korruptointi pitäen aura keinotekoisesti ilmassa aivan kuten venäläisen keihäsmiesten takavuosina sinkoamat keihäät Moskovan olympialaisissa aukoen olympiastadioinin ilmavirran päästävät suuret ovet oman totuuden kertojan tullessa heittovuoroon. Siinä totuuden haussa mustavalkoisten arvojen punaniskaiset miehet edustavat ennakkoluuloista vapaata kuvitelmaa oikeudenmukaisuudesta ja polkevat omaa matkaansa niska kyyryssä suvaitsemattomuudesta.

Korruptoitu maa, so what.

Suomi ei ole enää maailman vähiten korruptoitu maa vaan pudonnut kauaksi kärjestä. Kiinnostus vaaleja kohtaan on vähentynyt, demokratia on kriisissä ja taloustutkimuksen mukaan jo peräti kolme neljästä suomalaisesta uskoo vaalirahalla olevan osuutta poliitikkojen mielipiteisiin, siis yhteiseen lainsäädäntöömme. Sellainen vaikuttaa kansallisen kurkiauramme lentoon. Emme piittaa pian lainkaan sellaisista yhteisistä sopimuksista, jonka rikkurit ovat kasakunnan kurkiauran kärjessä. Näin kansakunnan selkäranka ja moraali alkaa rappeutua. Se on tuttu ilmiö monen kansakunnan rappion taustalla ja talouden, sosiaalisen järjestelmän alasajolle, korruptiolle ja anarkialle.

Helsingin Sanomat (16.7) kertoo kuinka takavuosien talouden vetovastuun yhteisillä varoillamme saanut UPM ja metsäteollisuus jatkaa tuotantonsa keskittämistä ulkomaille, tällä kertaa Uruguaihin. Samaan aikaan Pohjois-Karjalassa metsää myydään vain noin 5 % takavuosien luvuista. Jotain hyvin dramaattista on tapahtumassa ja sen jälkiä on mahdollista tutkia vasta seuraavan hallituksen aikana.

Hesari jatkaa kysyen päättäjien ja kansan mielipiteitä Porin Jazzissa onko vaalirahakohu vienyt politiikan uskottavuuden ja kenen rahalla päättäjät ovat Porissa. Kaikki kertova olevansa omilla rahoillaan silloin, kun kyseessä ei ole päättäjä. Sen sijaan päättäjät eivät ole paikalla omilla eväillään. Suomalaisessa kurkiaurassa kulkee nyt kahden kerroksen väkeä ja kaikki eivät käytä omaa vetovuoroaan lainkaan. Peesaajia on liian paljon ja kurkiauran matka hidastuu, taival käy aina vain alempana pian puitten latvoja hipoen.

Saksan tähti hiipumassa

Lehden (HS 16.7) pääkirjoitus kertoo kuinka Saksan liittokanslerin Angela Merkelin linja syksyn vaaleissa on kohti voittoa, mutta harmaan taivaan alla. Äänestäjistä yli kolmannes on Saksassakin jo yli 60 -vuotiaita ja aika ei ole suotuisa sen enempää säästövaatimuksille kuin reippaille uudistusohjelmillekaan. Vanhukset kaipaavat myös Saksassa turvallista jatkuvuutta, ei mitään ylimääräisiä rasitetta enää ulkopolitiikasta saati Isaf -joukoista Afganistanissa.

Eurooppalaisen talouden kurkiauran kärjessä Saksa on yhtä varma tai epävarma kortti nyt oli hallituksen johdossa kumpi tahansa pääpuolueista. Niin lähelle ne ovat ohjelmissaan jo ajautuneet ja muistuttavat suomalaista keskustaliberaalia sosiaalidemokratiaa vihrein arvoin.

Näistä kekustaliberaaleista suomalaisista kukaan ei päässyt EU:n valiokunnista meille tänään tärkeimpään, maatalousvaliokuntaan. Sieltä puuttuvat suomalaisilta nyt niin jänikset kuin peesaajatkin.

Yhteisöllisen sosiaalisuuden mystiikka

Lasta ei saisi pakottaa sukupuolinormien mukaiseen pakkopaitaan kirjoittaa Hesarin yliössä Maarit Huuska. Setan sosiaalityöntekijän mukaan vanhempien tulisi suhtautua neutraalisti siihen, kasvaako lapsi heteroksi, homoksi tai transsukupuoliseksi. Lapsella on oikeus olla oma itsensä. Siinä auttavat yhteisöt, jotka antavat lapsen kasvulle tilaa.

Tuo jo liki mystinen yhteisöllisyys ja sosiaalinen elämä on esillä lähes joka lauseessa, jossa puhutaan tämän päivän ongelmistamme ja niiden korjaamisesta verkostotyön näytteenä. Niin myös kun puhumme parisuhteesta ja vanhusten dementiasta.

Parisuhde vähentää dementoitumista tutkijoiden mukaan. Erot ovat jopa kaksin- tai kolminkertaiset. Suurin riski on dementoitua keski-iässä leskeksi tai yksinäiseksi jääneillä. Ihmisen ei ole hyvä elää yksin, mutta ei myöskään kovin erilaisena muusta yhteisöstä tai sosiaalisesta luokasta. Veturit tai jänisjuoksijat pyritään usein karsimaan ja jättäytymään hännille tai joukon keskivaiheilla lönköttelemään turvallista keskiluokan vauhtia. Näin alemman keskiluokan määrä kasvaa ja se osoittaa lopulta yhteiskunnallisten liikkeiden suunnan. Sellaisessa juoksussa ei käytetä jäniksiä lainkaan tai ne ammutaan joukkoviestimissä. Koulussa näitä lapsia kiusataan ja työpaikalla valiitsee oma sisäinen mafiansa ja sen harrastama sadismi.

Humanismin alttarille

Palkittu journalisti Natalia Estemirova ammuttiin Venäjällä. Estemirova tutki journalistina Tsetsenian rikoksia. Sieppaajat pakottivat toimittajan autoonsa Tsetsenian pääkaupungissa Groznyissa ja ruumis löydettiin Ingusian pääkaupungin Nazranin lähistöltä ammuttuna kahdesti päähän. Estemirova oli parhaillaan tutkimassa hyvin arkaluonteista asiaa, kertoi ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch toimittajasta, joka tunnettiin rohkeista joukkosurmia koskevista raporteistaan. Estemirova työskenteli yhdessä vuonna 2006 surmatun toimittaja Anna Politkovskajan ja tammikuussa ammutun juristin Stanislav Markelovin kanssa.

Hengenvaarallinen jänisjuoksu

Vaikeissa ja vaarallisissa tehtävissä toimivat tulenkantajat, toimittajat ja tieteen kärki ovat aina vaarassa, hengenvaarassa. Usein nämä tehtävät ovat humanitaarisia ja se että näitä kurkiauramme kärjen lentäjiä ammutaan alas, kertoo aina yhteiskunnasta, jossa vakaus on korvattu laittomuuksilla. Sellaisessa yhteiskunnassa jänisjuoksut ovat hengenvaarallinen ammatti ja koneisto toimiikin muilla tavoin kuin demokraattisessa ja innovaatiopolitiikkaan varautuneessa kilpailuyhteiskunnassa, jossa humanitaariset teot ovat osa yhteiskunnan toiminnan yhteistä edunvalvontaa ja toimittajat sen kärkijoukkoa. Siellä ei saa tinkiä sellaisesta, joka liittyy korruptioon ja anarkiaan sekä on uhka lailliselle yhteiskuntajärjestykselle pyrkien horjuttamaan demokraattista järjestelmäämme sekä median toimintaa, vapaata sanaa ja sen Isad Manjin tapaisia islaminuskoisia toisinajattelijoita. Jyrki Koivisto oli valinnut hyvän teeman kirkon ikkunastaan katsellen ja lehdessä Ilkka Joenpaloa peesaten jänisjuoksun kakkosjuttuna Forssan lehdessä 16.7.2009.

Diversiteettiä

Monipuolista, pientä ja rikasta, diversiteettiä


“Niityt ja kedot kasvavat umpeen, hiekkarannat ja dyynit kuluvat ja villiintyvät, purot ja lähteiköt häviävät, jalopuulehdot kuusettuvat, suoluonto harvinaistuu, Itämeri rehevöityy, ja tunturiluonto muuttuu” aloittaa Helsingin Sanomat (13.7) pääkirjoituksensa Suomen luonnon köyhtymisestä ja maiseman yksipuolistumisesta.


Toimitimme tutkijakollega Anja Yli-Viikarin kanssa vuonna 1997 maaseudun kulttuurimaisemaa käsittelevän kirjan, jossa eri alojen asiantuntijat kantavat huolta maatalouden biodiversiteetin ja maaseudun kulttuurimaiseman köyhtymisestä. Suurin huoli kohdistui tuolloin viljelytapoihin, tehotuotantoon ja maatalouspolitiikan siihen suuntaan, jossa myös ympäristötuet olivat suuntautumassa puhtaasti tulotueksi. Erityishuolta kannettiin tuolloin perinnebiotooppeista, niittyjen, ketojen ja hakamaiden kasvustoista. Nyt eritystuen kohteina olevia aloja olisi lisättävä merkittävästi, jotta tämä uhanalainen luonto ja kulttuurimaisema säilyisi.



Ötökät ja kedon kukkaset


Lehti mainitsee ötökät ja kedon kukkaset suojeltavina. Monelle nämä kedon ja niityn sekä suoluonnon kasvustot edustavat juuri nimettömiä heiniä, saroja ja ehkä joskus kiusallisiakin ötököitä. Kun liikumme luonnossa yhä vähemmän, tunnistamme vähän lajistoa, niiden poistuminen pysyvästi on vaikeasti perusteltava ilmiö. Maaseutu sisältää paljon sellaista, jonka oivaltaminen on myöhäistä silloin, kun biologinen monimuotoisuus on sukupuuton kautta peruuttamattomasti menetetty. Näin on käynyt jo sadoille lajeille, suurille ja laajoille biotoopeille ympäri maatamme ja samalla kulttuurimaisema kadonnut. Niistä on mahdollista nähdä enää mustavalkeita kuvia maatalousmuseoissa.


Pienten ryhmien ongelmat


Rinnan luonnon köyhtymisen kanssa lehden yliössä kirjoittaa Heta Pukki neurologisesti vammaisten parisuhteista ja siitä miten vaikkapa Aspegrenin oireyhtymää (AS) sairastavaa ei tunnisteta tiedoilla, jotka liittyvät vaikkapa MS-tautiin tai Parkinsonin taudin ymmärtämiseen. AS -oireyhtymää itsekin sairastavana kirjoittaja kuvaa ammattilaisten tiedon tarvetta ja rohkeutta ryhtyä epätavallisiin keskusteluihin sekä omaa taitoa hakea oikeaa tietoa. Ongelmaa käsittelevä kirjallisuus puuttuu liki kokonaan ja aihetta lähestytään vanhoihin huonoihin käytäntöihin perustuvalla ennakkoluuloisella tavalla etenkin työyhteisöissä.


Pienet ryhmät vammoineen tahtovat jäädä huomaamatta. Neurologisista vammoista ylivoimaisesti yleisimmät ovat etanolin (viinan) aiheuttamia ja sitä varten haemme myös sopivat professorit yliopistoihimme. Kirjoittajan mukaan lääkärien asenteet ovat virheellisiä ja korjata kuuluisi siksi lähinnä asiakkaita.



AS-ihminen on autistin tapaan tunneherkkä ja kokee koskettelun epämiellyttävänä. Tällainen mimoosan herkkä ihminen vaatii rauhaa ja yksityisyyttä. Hyvänä keinona hän kertoo karaisevan hieronnan, tunnepohjaisten suhteiden rohkaisemisen, tiedon keruun kasvatusta ja neuvontaa antavien ryhmien käyttöön.



Tätä samaa on korostettu biodiversiteettiä koskevissa tutkimuksissa ja missä tahansa sellaisessa, jossa tieto on pullonkaula suurten ryhmien jyräävälle toiminnalle. Kun kunnioitamme diversiteettiä luonnossa kunnioitamme sitä myös omassa käyttäytymisessämme ja ymmärrämme mitä on olla pienen ryhmän poikkeava yksilö.


Pienten ryhmien meppimme


Suomalaista mepeistä, niistä 13 valitusta, yli puolet (7) valitsi itselleen sellaisen EU parlamenttiryhmän, joka kuuluu pienryhmiin. Satu Hassin ja Heidi Hautalan ryhmään lukeutuu 7 % valituista, Carl Haglundin, Anneli Jäätteenmäen, Riikka Mannerin ja Hannu Takkulan ryhmään lukeutuu 11 % mepeistä ja Timo Soinin ryhmään kuuluu 4 % EU:n vaikuttajista. Pääosa vähistä voimistamme jakautuu siis ryhmiin, joiden yhteinenkin painoarvo on vain noin viidennes koko parlamentin voimasta.


Voisi olettaa että näin voimat jakaen kansallista maaseutu ja maatalouspolitiikkaa hoidetaan lähtien moniarvoisesta ja pienen ryhmän sisäisestä oivalluksesta. Biodiversiteetti ja lajien monimuotoisuus saa suomalaisilta tukensa tulevissa neuvotteluissa, joissa päätetään vaikkapa maataloustukien kohtalosta ja maaseutupolitiikan tehtävistä, ympäristölainsäädännön merkityksestä EU:n sisällä.


Kun pienen kansakunnan muutama meppi valitsee pienimmät ryhmät vallankäyttöön, olemme vaikuttajina varmasti oman voimamme minimoineet. Tiesivätköhän äänestäjät tämän äänestäessään, tai ajattelivatko sitä ensikään. Epäilen vahvasti vaikka aiheesta kirjoitinkin. Hyttysen ääni ei kuulu taivaisiin.



Ihminen on diversiteetin tuote


Ihmisen moninaisuus on mahdollista ymmärtää vain ymmärtämällä ensin luonnon biodiversiteetin juuri tätä ominaisuutta säilyttävä pääoma ja rikkaus. Jos se kadotetaan luonnosta ja olemme sille sokeita, emme tunne ötököitämme ja luonnon tapaa toimia biodiversiteettinsä kautta, menetämme myös kyvyn ymmärtää omaa tapaamme elää ja toimia hyvin erilaisten biologisten prosessien sisällä sekä biologisina että psyykkisinä, sosiaalisina olentoina. Luonnon köyhtyminen on oman biologisen pääomamme ja kulttuurimme sosiaalista ja taloudellista köyhtymistä.


Emme ole menettämässä vain ötököitä, kedon ja niityn kasvustoja vaan koko biologisen kierron kautta tulevan puhtaan ravinnon, elävän maan ja puhtaan veden, maiseman virkistys- ja turvapaikkanamme sekä lopulta koko geneettisen perimämme aikanaan synnyttäneen fyysisen perustamme.


Suomi laiminlyönyt oman osuutensa

Suomi ei ole täyttänyt allekirjoittamaansa tavoitetta YK:n biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen vähentää luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Olemme New Econiomics Foundation tutkmusten ja Financial Timesin mukaan vasta 59:nneksi paras maa maailmassa kun mukaan lasketaan "onnellisuustutkimukseen" kestävä kehitys, ihmisten sosiaaliset siteet ja niiden pysyvyys, keskimääräinen elinikä sekä hiilijalanjälkemme ja tyytyväisyys elämään. Jopa Ruotsi lyö meidät sekä Serbia ja Palestiina. Rikkaista G20 maista Brasilia kohoaa näin laskien korkeimmalle yhdeksänneksi ja kärjessä komeilee Costa Rica maailman parhaana maana elää ja olla onnellinen. Siellä elinikä on korkea, ekologinen jalanjälki oikeassa suhteessa asukaslukuun ja maan kokoon. Kymmenen parhaan maan joukossa on peräti kahdeksan valtiota Etelä- ja Väli-Amerikasta.

Huonoon sijoitukseemme ja sen syihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota jatkossa pohdittaessa luonnonvarojemme käyttöä ja maatalouden tukijärjestelmiä sekä panostettava yhä enemmän maaseutupolitiikan niihin tehtäviin, joissa kuluttajia perehdytetään entistäkin tehokkaammin elintarviketuotantomme biologisiin ja taloudellisiin perusteisiin sekä lasten ja nuorten kasvatukseen biologisen luonnon moninaisuuden ymmärtäjinä. Koko luonnovara käsitteistömme on otettava uudelleen tarkasteltavaksi ja osana tätä uutta ekologista globaalia ajattelua ja sen kykyä vaikuttaa myös omaan tulevaisuuteemme ja sijoittumiseemme onnellisuusvertailuissa. Tutkijoiden ääntä olisi syytä kuunnella ja olisi voitu kuunnella jo runsas vuosikymmen takaperin.

Sivulauseiden politiikkaa ja etanolin hajua

Näyttelijä Harri Tirkkosen poika repii päreiksi isänsä tänään radiossa. Moni muistaa televisiosta tutun Tirkkosen televisioelokuvasta “Onnellinen mies”, jossa hän näytteli siltainsinööriä. Siltainsinööri pani kunnan asiat uusiksi ja otti pienen maalaiskunnan hoitoonsa, rakensi talon kahdelle vaimolleen ja eli sen jälkeen onnellisen miehen elämää.

Oikeasti Tirkkosen taival näyttäisi olleen vaikeasti luonnevikaisen ja itsekeskeisen juopon elämää oman lapsen kuvaamana. Poika kuvaa sen viiltävästi ja Gothea mukaillen. Hän antaa näyttelijälle anteeksi kaikki ihmisen virheet mutta ihmiselle hän ei suo anteeksi näyttelijän virheitä.

Tirkkosen poika Jarko puhuu mystifioiden taiteilijaperheen elämästä ja sen kirouksesta. Se on turhaa. Oikeammin hän on ihan tavallinen alkoholistiperheen päreeksi menneen elämän kuvaaja.

Ajallemme tyypillistä on psykologisoida ja tarttua epäoleelliseen.

Kirjoitin edellisen blogini kunta- ja koulukuolemista sekä yhdistin ne samaan aikaan sattuneisiin artistikuolemiin. Kolme kuolemaa oli näin ankkuroitu aikaansa, sen omituisiin idoleihin ja arvostuksiin, kasvavaan lääke- ja etanolimyrkytysten saamiin ikäviin piirteisiin elämässämme ja lopulta kuntien säästöpäätöksiin, jossa tehdään pahin mahdollinen virhe. Lopetetaan vielä pienellä tulella kytevä maaseudun yhteisöllisyys.

Lapset sietävät kotonaan liki mitä tahansa kunhan se kerrotaan heille suoraan ja oikein. Lapset ovat ankaria toisilleen ja jossain vaiheessa joku "kasvattaja" esittää hirvittävän kysymyksen “mitähän sinustakin tulee, alkoholistin lapsesta”. Jokainen meistä on tavannut tällaisen aikuisen sadistin. Olemme tunnetusti kiusaajien kansakuntaa.

Kun kaikilla on sama ongelma ystävissä tai lähipiirissä, omassa perheessä ja suvussa, tuo kysymys jää yleensä ilmaan. Se on hyvä asia. Sen sijaan totuuden peittely ja kiertäminen ei ole lapsen näkökulmasta lainkaan hyvän elämän takaava aikuisena. Tarvitaan ulkopuolista auttajaa ja usein se on opettaja pienkoulussa.

Kirjoitustani ruoti kollega monisivuisen jutun yhteen lauseeseen tarttuen. Se liittyi Ylikiimingin kuntasuunnitelmaan. Tätä etenkin iltalehtien ja yleensäkin kohulehdistön harrastamaa journalismia kutsutaan omalla nimellään. Siihen syyllistyy myös vakavasti otettavat mediat silloin, kun pääasia halutaan sumuttaa ja viedä mielenkiinto sivulauseeseen ja samalla henkilöiden kertomus tai uutinen, jota ei oikeasti enää ole. Tavoite on tehdä kirjoittajasta epäilyttävä ja viedä myös hänen huomio toisaanne. Näin uutinen kylistä, kouluista ja lapsista unohtuu ja sivulauseeseen tarttunut saa läpi tavoitteensa.

Huomio tyhjään jargoniaan

Teatraalinen näyttelijä ja alkoholisti tekee tätä työtä koko elämänsä. Huomio kiinnitetään epäoleelliseen, tehdään omituisia teatraalisia näytelmiä, heittäydytään hysteerisiksi ja lopulta itse aihe ja ongelma katoaa sairaan ihmisen loputtomaan jargoniaan. Lapsen maailma muuttuu pirstaleiseksi ja päreiksi eikä hän enää kykene havaitsemaan missä kulkee elämän punainen lanka.

Valehteleva aikuinen

Koko ajan valehteleva alkoholisti on kuin näyttämön suurilla elkeillään vallannut norsu lasikaupassa. Syntyvä jälki on kauheaa eikä hän kanna siitä vastuuta. Lapsi sen sijaan alkaa kantaa taakka, syyllisyyttä ja lopulta myös vastuuta. Koko perheen elämää ohjaava turvallisuus menee päreiksi. Etanolin tapa myrkyttää aivojen avainkeskukset myötäelämiseen ja oivaltamiseen, turvallisuuden rakentamiseen luottamuksen kautta häviää tyystin.

Jarko Tirkkonen puhuu suotta näyttelijän elämästä kun hänen tulisi puhua etanolirotan elämästä ja omasta lapsuudestaan mielisairaan kotona. Etanoli on vaikea myrkky ja sen myrkytystilat jollain muulla raskasmetallilla hankittuna sairaalan myrkytyskeskukseen johtavia. Kun nämä myrkytystilat toistuvat yhtenään tuloksena ovat palautumattomat pysyvät vammat keskushermostossa. Näin Jarko Tirkkonen kuvaakin vain tuttuja etanolin aiheuttamia myrkytysoireita elämässään ja perheessään.

Tekstissä viinan lemu

Mediassa ja kirjallisuudessa päihteet olivat takavuosina yleinen ilmiö. Viinan tuoksu tekstissä oli usein läsnä eikä siitä välitetty sota-ajan tuotteena. Nykyisin sellainen on jo harvinaisempaa. Sen sijaan uusmedioissa, kansalaismediassa ja sosiaalisessa mediassa, viinan haju tulee esille yhtenään ja se tekee vuoropuhelun usein ahdistavaksi. Viestit sinkoilevat ravintolaillan jälkeen tai suoraan ravintolasta lähetettynä. Joskus ne ovat äärimmäisen ahdistavia, hätähuutoja. Niihin vastaaminen on sosiaalityöntekijän etätyötä. Fiksuimmat pyytelevät viestejään anteeksi seuraavana päivänä.

Aikuisena valovoimaisimmat ja fiksuimmat ihmiset ovat niitä, jotka käyvät lapsuudessa ja nuoruudessaan läpi suuria vaikeuksia. Kaikki eivät vain niistä tahdo selvitä. Yksinäisestä tammesta kasvaa suuri puu jos on ylipäätään kasvaakseen. Yleensä taustalla on lopulta auttaja, alkoholiperheen ulkopuolinen pelastusrengas. Lapsen kyky hakea apua on hyvin rajallinen ja aikuisen on kyettävä tämä oivaltamaan. Vaikeita asioita on uskallettava lähestyä, pohdittava ja surtava, totuus on siinä aina oivallinen väline. Lapsi aistii koska aikuinen on turvallinen, koska kerrottu on oikeasti totta ja sitä voi lähestyä pelkäämättä.

Pysyvä punainen lanka

Kauppinen siirsi Merisalon pois Kevan kuitista, otsikoi maan päälehti (HS) tänään puoluerahoituksen viimeisimmän vaiheen. Kun kuitista on lehden etuaukeamalla puolen sivun kuva ja yliviivatut nimet sekä vaihdettu nimi näkyvät, syntyy vakuuttava näyttö. Eläkejohtajan ero oli puoluerahoituksen ensimmäinen näkyvä ruumis.

Puoluerahoituksen mediasota jatkuu nyt yli kesän ja siihen palataan syksyllä toisin kuin vuosi takaperin. Tämä aihe ei ole medioille sivuraide Suomessa. Kun puoluelaitos on ollut turbulenssissa jo kauan takavuosien rahoituskuviot alkavat vyöryä esille eikä media jätä ketään rauhaan.

Punainen lanka ei suinkaan kulje rahoituksessa vaan avoimuudessa ja demokratian kriisissä, puoluelaitoksen jo kauan jatkuneessa yhteisessä ongelmassamme. Kun uskottavuus aatteellisina järjestöinä oli kadonnut uutta oli vaikea hankkia pelkän markkinavoimien ohjaaman mainonnan ja imagomarkkinoinnin keinoin. Samaan aikaan päälle oli kaatumassa verkostodemokratia, Internet ja suora vaikuttaminen, medioissa uusmedia. Aiempi kohtalonyhteys perinteiseen mediaan ja puoluelehtiin oli kadonnut.

Median merkitys vaikuttaa otsikon valintaan

Obama on vierailemassa Venäjällä. Forssan lehti kuvaa vierailua käyttäen otsikkoa “USA haluaa vahvan MUTTA demokraattisen Venäjän. Maan päälehti (HS) taas kertoo otsikossaan kuinka “Obama toivoo Venäjän olevan vahva ja hyvinvoiva”.

Pieni ero on tuossa “mutta” -sanassa.

Takavuosina opiskelimme positiivista ilmaisua ja kielsimme kaikki epämiellyttävät sanat ja kielteiset ilmaisut kielessämme. Kaikkein vaarallisin oli juuri tuo mutta -sana. Sitä käytetään usein tyyliin, jossa aluksi kuvataan positiivisesti ja myönteisesti kuulijan tai lukijan tunnemaailmaa ja annetaan hänen saada kuva turvallisesta ja hyvästä palautteesta. Kun nyrkkeilijän suojaus on alhaalla on helpointa iskeä päin näköä ja se tapahtuu usein juuri tuon mutta -sanan jälkeen. Kaikki ei olekaan kunnossa ja sitten tulee täyslasti ja tyrmäys.

Maan päälehti varoo nyt ärsyttämästä toisin kuin pienempi paikallinen maakuntalehti. Siinä haetaan kaiken aikaa myös tekstin sisällöllä suurvaltojen yhteistä etua. Lopuksi Michelle sai maatuskan kotiin vietäväksi.